Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Yhtä sinulta puuttuu, Venäjän kansa, ja sen yhden mukana kaikki: suuria persoonallisuuksia. Jos silmäämme läpi Venäjän historian, näyttäytyy se meille kuin levotonna meuruava merenpinta: äärettömillä tasangoilla kiemuroi, vaistojensa varassa sinne tänne ryntäillen, suuri kansanpaljous. Johtavia persoonallisuuksia ei kohoa näkyviin, ainoastaan kruunupäisiä despootteja.
Kello kolmesta saakka istui Topias seuraavana päivänä, milloin hänellä vaan oli joutilasta aikaa, puodin kynnyksellä ja tähysteli siinä poikain tuloa. Silmänsä eivät väsyneet katselemiseen ja mielensä pysyi jännityksessä. Kello ehti kahdeksaan, liike hiljeni kaupungissa ja Kalastajakadulla; kello yhdeksän aleni aurinko taivaanrantaan, merenpinta punerti.
Tavallisesti näkee muualla maan kajastavan useampien meripenikulmien päähän; mutta rannikko täällä, eli oikeastaan maa, näkyy sitten vasta, kun laiva tulee ihan lähelle; sillä merenpinta on useampia jalkoja korkeammalla kuin maan pinta, jonka tähden mahtavat jättiläissulut estävät merivettä peittämästä laajat rantaseudut. Alankomaat ovat hyvin viljeltyä ja tiheään asuttua maakuntaa.
Mutta Pohjanlahden rantamökissä löytyi toinenkin olento, joka vielä voimakkaammin johdatti Mikin askeleet sinne siellä oli silmäpari kirkkahampi kuin tyyni merenpinta, siellä oli posket hohtavammat kuin aamurusko, siellä oli Mikin lapsuuden leikkikumppani, kraataritädin kahdeksantoistavuotias sorea Lyyli. Hän oli seudun ihanin neito, ja häntä nimitettiinkin »Kuuselan Kukaksi.»
Sen herättämät laineet olivat ruskosta valoisia. Nikolainkirkon kello vielä jymisi, vuoroin heleämmin, vuoroin kumeammin. Liike satamassa oli hiljentynyt. Vene pysähtyi kokonaan. Kun sen laineetkin tyyntyivät, silisi merenpinta ja koko kaupunki näkyi ylösalaisin kääntyneenä lahden pohjasta. Jonkun verran nukuttuansa Hinkki havahti istuvilleen ja ärjäsi: Mitä sinä noin venettä heiluttelet?
Kerran oli koko merenpinta ruohon peitossa; moni merimies, jopa Kolumbus itsekin silloin luuli maan olevan lähellä. Kun toivo moneen kertaan pettyi, alkoivat merimiehet joutua epätoivoon.
Mutta tuskin ehti hän entiselle paikalleen, kun merenpinta värähti aivan hiljaa. Ei ollut pilvenhattaraakaan taivaalla eikä sanottavasti tuultakaan, niin että tuosta ei sen enempää huolittu. Vähitellen alkoivat kuitenkin veneet sysiä ja raapia toinen toistansa vastaan.
"Illalla oli merenpinta sillistä aivan punertava, koko taivas näytti punaiselta kuin tulenliekki!" Nämä postiveneestä saadut vähäiset tiedot levisivät tulen nopeudella kyliin. Renkivouti, joka oli vetänyt hirsiä ylhäällä Hammernäs'in tiluksilla, oli nähnyt tuon kummallisen ja hän kiirehti nyt laukinjuoksua saapuakseen pian pihalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät