Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
"Kuuleppas Mellet", sanoi Jaampa, joka vähän aikaa oli heitä katsellut, "sinä et saa kiusata Lailaa." "Niin, mutta Laila tahtoo olla porona", tuumasi Mellet. "Se ei kuitenkaan käy niin", selitti Jaampa, "tule tänne, niin minä näytän kuinka sinun tulee heittää." "Minä tahdon myös suopungin," sanoi Laila. "Minä annan sinulle," sanoi Jaampa, "lappalaistytön tulee myös osata heittää suopunkia."
Heidän palattuaan kestittiin palkollisia parhaalla ruoalla ja juomalla, mitä talossa löytyi, sen johdosta, että Lailalle oli vanhan tavan mukaan annettava kummilahja jommoisen myös Mellet oli saanut silloin, kun hän otettiin talon lapseksi.
"Maistappas sinä tätä", sanoi Mellet vuorostaan, "se on kyllä yhtä hyvä." "Luulenpa että minun on parempi," pitkitti Laila, "ja koirani, Mustikin, arvelee samaa." "Maistappas minun riekkoani äiti", sanoi Mellet, "eikö se ole hyvä?" "Se on erinomaisen hyvä!" "Maistappas sinä, Jaampa, minun riekkoani", sanoi Laila, "eikö se ole parempi?" "Voi njalgis, njalgis!"
Mutta nuoriso, Laila, Inkeri, Mellet ja Lind eivät menettele yhtä vakavasti. Näyttääpä siltä, kuin ei asiasta heidän kesken tulisi muuta kuin leikkiä ja kurintekoa. "Pyydäppäs minulle poro, Mellet", sanoi Inkeri, "minä koetan lypsää."
"Niin, sinä olet poika, siispä taidat ampua," sanoi Laila, "mutta sinun riekkosi ei ole niin soma kuin minun!" "Eikö minun riekkoni ole soma?" huudahti Mellet närkästyneenä. "Ei, sinun riekkosi on verinen, mutta minun on puhdas ja valkoinen kuin lumi!" "Niin, sehän nyt on selvä, että sen täytyy olla verinen, kun minä sen olen ampunut," sanoi Mellet mahtavasti.
Yöllä kun kaikkialla teltissä vallitsi hiljaisuus, ja Mellet ja Lailakin nukkuivat, eikä kukaan voinut heitä kuulla, herätti hän vaimonsa kuiskuttamalla: "Vaimo, kuuletko?" "No, mikä nyt?" "Olen saanut tietää yhtä ja toista". "Mitä sitten?" "Minä tiedän kutka Lailan vanhemmat ovat." "Tiedätkö sinä kutka Lailan vanhemmat ovat? Mistä sen olet saanut tietää?"
Seuraavana kesänä oleskeli Laagje tavallisuuden mukaan rannikolla Altenin pitäjässä porolaumoineen. Hänellä oli vanhat palvelijansa ynnä Mellet luonaan, mutta pikku Lailaa kaikki kaipasivat, ja ehkä enimmin tuo juro Jaampa. Kun lapsi oli poissa, muuttui ukko taas harvasanaiseksi, äreäksi ja tyytymättömäksi.
"Oliko se sinun tyttäresi, tuo kaunis lappalaistyttö, joka meni sisareni luokse?" kysyi kauppias. "Oli, se on tyttäreni Laila, ja hänelle olemme juuri aikeissa ostaa uutta telttivaatetta." "Hän menee siis naimisiin?" "Niin, hän ja sisareni poika Mellet." "Tänä talvena, nyt hetikö?" "Ei, tulevana talvena." "Hänellä on varmaan monta kosijata, niin kaunis ja rikas tyttö kuin hän on?"
Laagje ja hänen puolisonsa huomasivat sen kyllä ja aavistivat syyn siihen. Mellet ja Laila eivät enää seurustelleet yhtä luottavaisesti kuin ennen. Jaampan muoto oli synkkä.
Mellet ja Laila eivät iässään vielä koskaan olleet nähneet pappia, jonka vuoksi he hiukan pelkäsivät tätä miestä ja pitivät häntä semmoisena olentona, joka kaikissa suhteissa oli täydellisempi muita ihmisiä. Kun siis opettaja eräänä päivänä tutki lapsia ja kysyi, olivatko kaikki ihmiset syntisiä, vastasi Mellet hyvin pätevästi: "Ei". "Kuka sitten on vapaa synnistä?" kysyi opettaja.
Päivän Sana
Muut Etsivät