United States or Åland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Koska lähdetään matkalle?" "Ylihuomenna varhain". "Hyvä kyllä laittaudun valmiiksi siksi". Sitten lähti everstiluutnantti pois. Varhain ennenmäärätyn matkapäivän aamulla lähti jahti "Kaarle Kustaa" purjehtimaan Tukholman ankkuripaikasta. Tuuli oli myötäinen ja matka kului joutuisasti, mutta kappaleen matkaa Vaksholman toisella puolen tuli ilosta loppu ja matkustajamme saivat vastatuulen.
Juuri kun hän aikoi astua muutamia askeleita eteenpäin, kuului metsästä se hiljainen rapina, joka syntyy eläimen juoksusta lumihangessa, ja heti sen perästä juoksi komea metsäkauris tien poikki ei kaukana hänestä. Otus ilmestyi äkkiarvaamatta ja sen juoksu oli tavattoman nopeata, mutta matkustajamme näytti olevan liiaksi tottunut metsästäjä joutuakseen siitä hämillensä.
Niistä hän vähän väliä hätkähti, mutta ei sentään pahoin peljännyt, sillä hänellä oli suuri taipumus uskoa ihmisistä hyvää. Tuli sitten pimeyden hetki ja vastamaa, niin tiepuolesta yhtäkkiä hyökkäsikin pilaantunutta väkeä nuoren matkustajamme kimppuun. Huutaen, kirkuen pieksivät he nuorukaisen tainnoksiin, repivät ajopelit ja riistivät hevosen pakenivat sitten, ilkeästi nauraen, tiepuoleen.
Luultavasti olivatkin meidän molemmat matkustajamme siitä syystä nostaneet ylös takkinsa kaulukset, jotta heidän kasvonsa olivat puoleksi peitossa, ja muutenkin suurella huolella kääriytyneet lyhykäisiin nuttuihinsa. Nyt oli heidän pysähtyminen, sillä kerjäläisjoukko sulki heiltä tien.
Vankkurit, joissa meidän matkustajamme istuivat, kulkivat aivan hitaasti pitkin paksuhiekkaista tietä; hiekka narisi pyöräin alla, ja Lotta ja Liisa, jotka olivat aivan paksussa hiessä, astuskelivat niin tyynesti ja hiljakseen ja nyökäyttivät päätään, hännillään hosuen pois vihaisia kärpäsiä.
Matkustajamme pysähtyivät ikäänkuin katselemaan komeasti valaistua palatsia. "Yrityksemme ei menesty. Heidän toimestansa kai on meluava kansa ajettu matkaansa. P le vieköön, mitenkä varoviksi nuo ylimykset ovat tulleet viime aikoina!" "Mitä meidän nyt tulee tehdä? Paras kaiketi on, että heitämme koko tuumamme tällä kertaa siksensä?" kysäsi Aake Berg.
Matkustajamme jäivät aseman laiturille, kun juna lähti edelleen puhkuamaan, vaan tohtori Nord seisoi junan ikkunassa ja katseli heitä niin kauan kuin voi; hänestä tuntui kuin talven hyinen ilma olisi äkkiä tunkeutunut ulkoa vaunuun, jossa äsken oli niin lämpöistä ollut, ja hän väristen kääreysi syvemmälle turkkiinsa.
Matkustajamme jatkoivat matkaansa, kaupunkia lähestyen. He kulkivat Egerian luolan ohitse, jonka vehmasto oli Juutalaisille vourattu. He kulkivat sen paikan sivutse, jossa kansantarun mukaan Hannibal seisoi, kun hän heitti keihäänsä vallein ylitse, ja likenivät Porta Capenaa, jonka päältä yksi vedenjohto kävi.
Kun molemmat matkustajamme taas pitkittivät matkaansa, oli heidän keskenäinen välinsä vallan muuttunut: niin, voisipa melkein sanoa, että heidän luonteensakin oli muuttunut.
Turhaa olisi ollut ruveta kumoamaan kunnon eukon kertomuksia, ja matkustajamme saivat siis kärsivällisesti pitää hyvänään nuo jutut, jotka eivät olleet parempia eikä pahempia kuin juorupuheet yleensä. Semmoisessa asemassa, missä he nyt olivat, saivat he tyytyä siihen, että heidän matkatoverinsa hyväntahtoisesti tarjosi heille yösijaa talossaan