Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Tällä tavalla eräs matkustaja kertoo Siimon Bolivar-laivasta joka v. 1876 kulki Magdalena-virralla. Patagonialaiset.
Siitä tullee hän arvossa pitämään isänsä ja minä tahdon antaa hänelle lahjaksi suden sydämen; siitä hän sanotaan tulevan voimaa." Lukiamme kukatiesi keskeyttää tässä kysymään: kuinka oikein oli laita niiden erinomaisten huutojen, joita matkustaja kuuli metsässä? Me pyydämme saada muistuttaa siitä, että isä Pentti kävi samaa tietä, ja että se oli kaiketi ukko, joka huusi: Uoti! Uoti!
Sen vuoriharjanteen itäisellä rinteellä, joka kohoaa Port-Louisin takana Ile de France-saarella, näkee matkustaja eräällä muinoin viljellyllä alalla kahden pienen majan rauniot. Ne sijaitsevat melkein keskellä muudanta korkeitten kallioiden paartamaa laaksoa, joka on avoin vain pohjoiseen päin. Vasemmalla kädellä häämöttää n. k.
Mutta ihmisiä kuitenkin, te lurjukset! huudahti jälleen matkustaja, vihasta punehtuen. Teillä ei ole mitään oikeutta tallata niitä kuin matoja. Herra nousee vain kääseihinsä, sanoi toinen rengeistä, muuten herra pääsee sinne nopeammin kuin luuleekaan!
Matkustaja, joka oli vanha mies, läksi, hetken katseltuaan miettiväisesti ympärilleen, pieneen ravintolaan, joka oli postihuoneen vastapäätä, ja jonka nimenä oli "Kirjo-hepo", ja emäntänä leski Duval vaimo, jota syystä kehuttiin puheliaimmaksi akaksi ja parhaimmaksi hanhenpaistin valmistajaksi koko paikkakunnassa.
Koiran omistaja etsi sitä kaikkialta ja tuli maakartanollekin, jossa vannottiin, että koira oli kuollut luonnollisella tavalla. Jos ette totta puhu, vastasi matkustaja, niin se piankin tulee tiedoksi! Ja niin läksi hän matkoihinsa. Siitä hetkestä saakka rupesi koira kummituksena tappajiansa vainaamaan.
Sellaisia tuttavuuksia ei voi tehdä postitaloissa, jossa välistä katsotaan karsain silmin jos matkustaja jää yöksi, vaan talonpoikien luona, jotka mielellään ottavat vastaan matkustajia ja kyyditsevät, samasta maksusta kuin kestikievaritkin. Kun kerran tulee vapaalle postitielle, kuljetetaan matkustajaa ystävä ystävältä, kylä kylältä, tulematta ollenkaan tekemisiin kruununpostin kanssa.
Ja jos hän kerran tulisi, aatteli Wappu miksi hän ei samaten kuin muutkin rupeisi häntä rakastamaan, jos Wappu vaan olisi oikein "siivo" häntä kohtaan? Vaan hän ei tullut. Hänen asemesta tuli kerran eräs matkustaja Vent'istä ja kävi istumaan "Hirven" edustalle, joka oli Stromminger'in kyökki-tarhan rajalla.
Kuningatar ei tietänyt koko asiasta mitään. Mutta seuratkaamme Jakobsson'ia. Erottuansa matkakumppalistansa käveli Jakobsson sattumuksen ohjaamana katua ylös, toista alas. Kaikkialla vallitsi hiljaisuus. Silloin tällöin tuli häntä vastaan joku yksinäinen matkustaja, joka rientävin askelin kiiruhti hänen ohitsensa, hätä hädin vastaten hänen ystävälliseen tervehdykseensä.
Ja pojat jälittelevät emäänsä: ne ovat pieniä kaitaisia harjuja, jotka välistä koukistuvat oikullisiin mutkiin, salpaavat kirkkaan veden salmiin ja lahtiin ja mutkistuvat somimpiin muotoihin. Heidän varjojensa välillä pujoittuu hopeavöitä toinen toiseensa; järvi järven vieressä kimaltelee niin kauas kuin silmä kantaa. Matkustaja ei väsy katsellessansa tätä luonnon suloista leikkiä.
Päivän Sana
Muut Etsivät