Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. lokakuuta 2025
»Indiaaneja!« vastasi don Juliano. »Niitä voipi tosin kohdata parvittain Sonorassa, mutta ei ole syytä pelätä, että he uskaltaisivat hyökätä lukuisan ja hyvillä aseilla varustetun matkueen kimppuun.« »Siinä te erehdytte, ystäväni.
Herrat, sanoi Athos, hän on puolen lieu'n päässä täältä virtaan päin. Hyvä, sanoi d'Artagnan; näytä tietä Grimaud. Grimaud kääntyi menemään poikki ketojen ja rupesi nyt matkueen oppaaksi. Noin viidensadan askeleen päässä tultiin pienelle purolle, jonka yli kahlattiin. Erään salaman valossa nähtiin Enguinghem'in kylä. Tuollako? kysyi d'Artagnan.
Matkueen etunenässä oli eräs vanha kärtyinen kapraali, joka kauan oli palvellut kuvernöörin alaisena, ja oli mies, hänen mielensä mukaan, niin luja ja jäykkä, kuin vanha toledon terä.
Muulienajajat toistivat tämän huudon toinen toisensa perästä aina matkueen viimeisiin asti. Vankkurit natisivat ja läksivät jälleen liikkeelle ruoskien alituisesti roikkuessa ja pyörien puolapuitten naristessa. Toinen luku. Coyoteros.
Paljon varovaisuutta tarvittiin näiden päivien keskustelemuksissa, sillä yksikin ainoa väärä tai horjuva askel olisi voinut saattaa koko matkueen perikatoon.
Hän seurasi poikinensa kiirehtivää eukkoa, joka tahtoi tulla ajoissa Olli Akselinpojan rapulle, johon he todellakin ennättivät, ja ottivat paikkansa yli kahta tuntia ennen matkueen tuloa. Valdemar oli vähällä menehtyä kärsimättömyydessä ja halussa saada nähdä odotettua juhlallisuutta.
Se oli jalon Olli Akselinpojan talo, jonka rapulla hän oli seisonut äitinensä, ja jossa hän nyt oleskeli. Ikkunasta katsoi rouva ja joukko vieraita matkueen tuloa. Akselinpoika oli itse poissa. He näkivät, että Guldborg sai hurmaavan iskun merimieheltä, kuinka hän lapsinensa heitettiin rapulta alas ja kuinka hänen rahvas tallasi.
Tunnelma alussa ollut juhlallinen, miltei kammottava. Liisakaan ei ollut uskaltanut nauraa ollenkaan. He olivat pysähtyneet marttyyrien tomun eteen ja kristillisen seurakunnan ensimmäisiin rukousholveihin. Jostakin sivukäytävästä kaukaa, monien sokkeloiden takaa, vilahtaneet toisen samanlaisen matkueen aaveentapaiset kynttilätulet.
Gambusino, joka oli taitava metsämies, oli jo retken alussa luvannut varustaa matkueen vereksellä lihalla, mutta ei ollut vielä päässyt tilaisuuteen täyttämään tätä lupaustansa, sillä se vähäinen riista, jonka oli toivonut tapaavansa matkalla, oli kuivuuden vuoksi paennut muille seuduille. Kadotettu aika oli siis jälleen voitettava.
Ensimmäisenä ajoi Hannu, jonka reen edessä oli kuusi koiraa valjaissa, sitten seurasi viisi muuta rekeä yhtä monta juoksijaa edessä; joka reessä oli merimies ohjillisena, viimeiseksi tuli Robert, joka tahtoi nähdä koko matkueen. Sileä jäävyöhyke oli pitkin rantoja; matka kävi rattoisasti, ja koirat haukkuivat ilosta, kun he pitkästä joutilaisuudesta pääsivät raikkaasen talvi-ilmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät