Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Kuta korkeammalle nousivat, sitä epätasaisemmaksi ja vaivaloisemmaksi tuli tiekin, vaikka tämä seikka ei ensinkään peloittanut Vendalea, joka vaan tuli uljaammaksi ja iloisemmaksi kuta korkeammalle he ehtivät ja kuta enemmän matka kului. Obenreizer ei puhunut monta sanaa, vaan käveli myötäänsä kumppalinsa edellä uutterana, väsymättä ja ikäänkuin innostunut jostaan vakavasta päätöksestä.
Matka merestä tänne, matkueen ensimmäiseen päämaaliin, oli kestänyt 103 päivää, pitkää vaivaloista päivää, ponnistusten, nälän ja vaarojen uhatessa tuntemattomain seutujen kautta. Nyt oli matkaa jatkettava meritse, ja uudistuneella rohkeudella ja vahvistunein toivoin siitä että tämä vaarallinen matka onnellisesti loppuisi, meni jokainen levolle, lepäyttääkseen väsyneitä jäseniään.
Vaarallinen se matka tosiaan onkin, koska siellä kaikkialla on kiviä ja kareja, joihin vene voi myrskysäällä ja aaltojen pauhatessa helposti tarttua kiinni sekä pahimmassa tapauksessa kaatua ja auttamattomasti joutua hukkaan. Yksi väylä siinä vain on, jota myöten vene voi päästä onnellisesti perille. Meille kävi matka hyvin, koska myrsky oli tyyntynyt ja aaltojen pauhu hiljennyt.
Työ synteimme vuoks muka säädettiin, me siunaukseksi sen teemme, kun yltävät määrihin ylhäisiin sydän, järki ja jäntereemme, kun muistamme vain, mihin matka on ain ja taistelu tahtojen leimuavain, mikä tarkoitus tien läpi helteen ja hien ja hehkunta hetkien kiirehtivien Työ synteimme vuoks muka säädettiin, sen siunaukseksi me teemme!
Hänen seuralaisensa silmäilivät uteliaina ympärinsä, ja kartanonvouti huomautti: Tehän näytte olevan muuttotouhussa, Inkeri. Niinpä todellakin, tuhat vieköön, sanoi nimismies mulkoillen silmiänsä, minä tunnen jotain uhkaavaa ilmassa. Mepä tulimme tosiaankin kreivin aikaan. Minnekkä matka, Inkeri? Hm, kaiketi olette tekin tuntenut jotain uhkaavaa ilmassa?... No, ettekö te saa suutanne auki?
Siinä toivossa että Jumala armossaan katsoo hätäämme Siperiassa ja lähettää useampia työmiehiä tänne, jätän Teidät ja meidät Jumalan armolliseen suojaan ja sanon tällä kertaa hyvästi. Matka Siperiassa 1887. Lukijalle kerron jotain matkastani Verhne-Suetukiin itä-Siperiassa vuonna 1887. Matka sinne tapahtui alkupuolella elokuuta.
Erästä kosken työmiestä, jonka matka vielä piti saman talon kautta, jossa nyt olin, pyysin huokiammasta, mutta tämäpä tahtoi vielä enemmin, ehkä sanoi ei senkään verran olevan suun varaa kotonansa, että voisi leipää kylästä ostamatta sinne mennä.
Pohjalla syntiset nuo alastomat tulivat toista puolta vastahamme, taas toista myötämme, mut nopeammin: kuin roomalaiset Riemuvuonna sillan jakoivat kansan vuoksi kahteen osaan, niin että toista puolta toiset kulki päin linnaa Angelon ne, joilla matka vei kirkkoon Pyhän Pietarin ja toiset sivua toista vuorta kohden kävi.
Koko matka kului kuin unissa, koko olento tuntui keveältä, että tuskin jalkoja tarvitsi ja loppumatta soi mielessä sanat: »Menkää kotiinne ja hoitakaa sitä... Kotiinne... Kotiinneko vielä?... Vaaralaan, kotiinne... Oi, Jumalan kiitos... Kotiinne... Kotiinne Vaaralaan...»
Päivän pari kesti matka, ja karuja olivat kankaat ja veteliä suot kahden puolen tietä ja ikäviä taipaleet. Tie oli kyllä kova ja kivetön, mutta mutkikas ja mäkinen. Perillä oli piha puhdas ja raput ja porstuat siivotut, niinkuin Korpelassa ainakin oli tapana ne pitää, saati sitten, kun tuli niin suuria vieraita.
Päivän Sana
Muut Etsivät