Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
"Lumikerros, joka eroittaa meidän Martista, ei voi olla kuin toista jalkaa paksu!" Sen siaan että he olisivat ruvenneet ylhäältä tunkemaan tämän lumikerroksen läpi, koversivat he sitä altapäin siinä toivossa, että se pian oman painonsa kautta rotkahtaisi maahan. Todellakin luonnistui heidän yrityksensä ennen pitkää.
Ja Martista tuntui, niinkuin olisi häntä jotenkuten kohotettu ylös maasta ja yht'aikaa vedetty ja työnnetty, niin että piti koettaa vaikka miten tahansa sinne päin päästä... Mutta väkeä oli edessä, niin ettei päässyt...
Pelosta se ei näyttänyt tietävän pikkuistakaan, vaan päinvastoin alkoi se, tuokion molempia erämiehiä tarkattuaan, vitkalleen lähestyä heitä, kunnes se noin viiden kyynärän päässä Martista seisahtui ja rupesi murisemaan. "Tuo konnan vietävä saattaa meidän vielä pahaan pinteesen, jollemme tuossa paikkaa tapa sitä!" sanoi Martti. "Ei nyt ole muusta apua irroita minun harpuunani vyöstäni, Leo!"
Maria puolestaan kertoi kotoisista oloistaan, isästään, äidistään ja äitipuolestaan, isän monista huolista ja veljien menestyksestä, mutta Martista ei sanaakaan. Vihdoin tulivat puheeksi myös Lappeenrannan onnettomat päivät, ja Maria kertoi kuinka Attila ja ruhtinas Mirowitsh olivat hänet pelastaneet. Sen parooni näkyi tietävän. Attila olikin hänen sihteerinsä ja kunnon poika, sanoi hän.
"Sinnehän sen oli taas meneminen; semmoista en minä tarkoittanut", sanoi Katru ja lisäsi sitten: "Voi kun ei saa edes minkäänlaista tietoakaan Martista." "Tämä on nyt oikea tuskan ja odotuksen aika! Oikeen henkeä ahdistaa ja hiki päältä juoksee tässä tuskassa. Poika mennyt eikä vähääkään tietoa, mihin hän on joutunut, palaako hän enään koskaan takaisin ja tyytyykö tuumiimme voi, voi!
Mutta minulla oli väärä käsitys vanhasta Martista. Hätinä jaksoi hän ulkona liikkua ja tehdä työtä, kun alkoi koota ja säästää, eikä levännyt, ennenkuin oli hanhen saanut ostetuksi. Sitä on hän nyt ahkerasti syöttänyt, sille parhaat palat antanut ja on sen lopulta pastorille tuonut, kun se ensinnä oli oikein lihavaksi syötetty. Tuossa se nyt on!
Ja kyllähän sinä sen ymmärrät, että meidän täytyy katsoa kaikkien perillisten etua yhtäläisesti... Taikka ainakin isäs niin ajattelee... En minä välittäisi, panisitte pitkin tai poikki, pian mun aikani on ollut. Mutta ette te kuitenkaan sovi, paras kun myydään, saatte yhtäläisen rahaosanne kukin. Martista tuntui kuin navetanlattia olisi heilunut ja samalla hiljaa vajonnut alaspäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät