Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Ja sitten alkoi markiisitar lukea niitä nuorelle ruhtinattarelle, joka istui pyöreällä ja pehmeällä istuimella n.k. »puhvilla» vaaleansinisessä hameessansa, jonka laahus ulottui kauas lattialle.
Ja hän hymyili niin alakuloisesti, hymyili niin viehättävästi, kyynelten vielä kimmeltäessä hänen silmäripsissään, että tämä hymy paljon enemmän kuin tuo outo surunpurkaus sai nuorukaisenkin silmät kostumaan. Uskokaa minulle, mikä teidät tekee levottomaksi! pyysi Paul. En paljon voi, mutta koko elämäni on teidän. Ei, vastasi markiisitar, ei nyt, ei kaikkea. Huomenna ehkä saatte kuulla enemmän.
Mutta kuitenkin täytyy minun varoittaa teitä, madame, sillä olette hyvällä alulla joutuaksenne joko luostariin tai mestauslavalle. Markiisitar loi puhujaan pienet, veitikkamaiset, ruskeat silmänsä, ja ivallinen hymy väreili hänen viehättävillä huulillaan. Kreivi Bernhard luuli kuitenkin huomanneensa, että ruusut hänen poskillaan menettivät punansa, kun hän nyökäytti päätään: Jatkakaa!
Pelkonne ei ollut turha: kamaripalvelija Josén vangitsi väkenne vähän matkan päässä täältä. Käyntinne on ehkä pelastanut Paulin hengen, ja te olette tehnyt kauniin ja jalon työn. Minä en voi, madame, käsittää teitä väärin. Markiisitar Egmont osasi antaa arvoa näille hienotunteisille sanoille.
Kaikki nuoret ja monet vanhemmat ylhäiset naiset olivat sitä mieltä, että markiisitar Herminie Egmontia olisi voitu pitää jotensakin kaunisvartaloisena, jopa miellyttävänä naisena ellei hänellä olisi ollut pahana tapana räpyttää silmiään jos eivät samat silmät olisi olleet liian epämääräiset jos ei hänen nenänsä olisi ollut liian iso, hänen suunsa liian pieni, hänen hiuksensa liian mustat, hänen ihonsa liian ruskea, hänen vartalonsa liian täyteläinen, hänen käyntinsä liian tanssiva, hänen hameensa liian lyhyet, hänen jalkansa liian pienet, jne., jne.
Mutta joskin kreivi Bernhard kaiken tämän takia oli täydellinen ranskalainen, varsinkin siinä taidossa, joka silloin oli ajan hienon sivistyksen ja seuraelämän kukka, nimittäin keskustelutaidossa, niin oli markiisitar Egmont kuitenkin siinä häntä etevämpi.
Hän oli kalpea rasituksesta, sillä hän oli kirjoittanut myöhään yöhön, kirjoittanut osia, vaikkei kuitenkaan tavallisia tällä kertaa. Hänen silmänsä seurasivat markiisitar Egmontia. Ei koskaan ollut Paul nähnyt häntä niin rakastettavana, niin loistavan kauniina. Kaikkia hän häikäisi, kaikkia hän ihastutti.
Hän kumarsi kylmästi ja ylpeästi ja poistui sanaakaan sanomatta. Markiisitar kääntyi Paulin puoleen, joka äänetönnä ja kalpeana oli pysähtynyt oven luo. Olen nyt maksanut osan velastani teille, virkkoi hän lämpimästi Pauliin katsahtaen, veljenne pyysi juuri minua omakseen, ja minä ojensin hänelle tämän korin.
Ja minä vastaan vielä kerran alamaisimmasti, että en koskaan ole nähnyt noin solakkaa algieriläistä. Markiisitar veti esiin satulakotelosta pienen, mitä sievimmän, simpukan kuorilla koristellun tertserolin, viritti hanan ja käänsi piipun suun arapialaisen vilkuilevaa korvaa kohden. Hevoseni näkyy voittaneen herra kapteenin suosion virkkoi hän sormiellen pistoolia.
Minun tulee vain vielä pyytää, että taas menette alas ja tulette suuria portaita ylös salonkiin, sillä minun ei tarvinne sanoa teille, mikä olisi seurauksena siitä, että nuori mies, joka ei ole seuralle esitetty, arvaamatta astuisi esiin minun sisähuoneistani... Ja kaunis markiisitar nyökäytti päätään niin ystävällisesti, niin tuttavallisesti, kuin olisivat he olleet jo vanhoja tuttuja.
Päivän Sana
Muut Etsivät