Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
»Olisin minä pitäjän miehiä», vakuutti tohtori, »niin se ei tapahtuisi, vaan minä panisin lapsen tunnettuun hyvään kotiin ja maksaisin köyhäinkassasta kohtuullisen maksun. Kyllä niitä aina löytyy, jos ei yksi, niin toinen, jotka määrätystä rahasta ottavat lapsen kasvattaaksensa, emmekä myös vallan ole kelvollisten kasvattajien puutteessa; mutta huutokauppa on vain totuttu paha tapa.»
Vai jo ne ovat kolmasti kuulutetut! Tulin tänne tuumittelemaan mitenkä Martti saataisiin erilleen tuosta Kolkin heittiöstä. Minä maksaisin kuulutus-rahat ja kaikki muut kulutukset. Kyllä minulla rahaa on: nisujen ostajia on joka päivä niinkuin markkinoilla. Minun käypi Martti-riepu niin kovan säälikseni, kun hän joutuu tuommoisen kanssa voi hyvänen aika minua eikö se vielä kävisi laatuun?
Sillä puheena oleva antaja oli eräs itsellisvaimo, joka oli ahkeruudella ja tavattomalla tarkkuudella hankkinut jonkun määrän rahoja kokoon, vaan oli niiden tallentamisessa niin visu, että joka penni venyi soikeaksi, ennenkuin hän hennoi sen luovuttaa kädestään. Hän tuli itse minulle ehdottamaan, että lainaisin häneltä rahoja ja maksaisin sitte, kun vakinaisen viran saisin.
Vesissä silmin luki vanhus nuo sanat ja sanoi: Minä tein vääryyttä isällesi ja lyhensin hänen päivänsä. Jos minulla olisi varoja maksaa, niin minä maksaisin sen sinulle. Mutta minä lausuin: Olkaa rauhassa ja parantakaa elämänne! Sääli minun tuli raukkaa. Niinkuin kristitty, toivotan minä hänelle onnea, vaikka hän on vääryyden suurimman minulle tehnyt. Ja vielä kerran katson ympärilleni.
»Kuinka en omaa Mikkoani rakastaisi», sanoi Helena. »Tahtoisitko sen omaksesi?» kysyi isäntäni. »Jos minä rikas olisin, niin maksaisin hänestä vaikka mitkä rahat.» »Tehdään vaihtokauppa», sanoi nuori mies. »Minä annan Mikon sinulle, anna sinä minulle itsesi. Saat minut vielä kaupanpäällisiksi.» Helena punastui.
Kun Matti heidän kanssaan lähti tuvasta pihalle, jo mennessään hyvin tietäen mistä asiasta kysymys oli, niin hän tavallisesti kuuli tuon salaisen asian seuraavaan tapaan: "Tuota ... eikö sen Matin nyt sopisi mulle maksaa sitä seitsemääkymmentä viittä penniä? Olisin tässä tarvinnut," sanoi muuankin talon isäntä. "Kyllähän minä maksaisin, mutta ei minulla nyt ole, velikulta.
Aaltoja ei koskaan syrjästä! Aina nokkavastaista tahi perintakaista, mutta eipä vaarumistakaan eikä hyppäystä. Matkustajani olisivat turvatut meritaudilta; ja minä maksaisin heille sata puntaa pienimmästäkin alusta siihen. Sepä oli käytännöllinen ajatus, vastasi minä. Niin, sanoi Pitferge, siten rahaa ansaittaisiin ... tahi tapattaisiin!
"Sepä vahinko," arveli toinen, "kolmekymmentä dollaria minä hänestä maksaisin, vaan en yhtään päälle." Haley mietti tarkemmin. "Minä ehdotan teille jotakin," sanoi hän sitte; "pankaamme riitaraha kahtia, niin minä tyydyn siihen. Neljäkymmentä dollaria siis." "Neljäkymmentä dollaria", sanoi toinenkin ja luki rahat. Siten oli kauppa tehty. "Vielä yksi asia. Milloin lähdette laivasta?" kysyi Haley.
No, sama se, mutta voisiko siihen mitään auttaa, jos minä maksaisin vahingon-kärsineille ja sopisin sen asian, koska hän on vielä vallan-alainen eli ala-ikäinen? Onko hän alle viidentoista vuoden? kysyi nimismies. Sepä se, kun se jo täytti tuon henkiraha-ijän.
Kun hän antoi minulle kukkaronsa, että minä maksaisin vaunut, huomasin, että kaikki guineat olivat menneet ja ainoastaan pienet hopea-rahat olivat jälellä. Me lähestyimme Doctors' Commons'ia vähäisen, matalan holvi-sillan alitse. Ennenkuin olimme astuneet monta askelta pitkin katua sen toisella puolella, tuntui kaupungin hälinä, niinkuin taikavoiman kautta, heikkonevan ja haihtuvan kaukaisuuteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät