Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Anni nousi ylös, ja Lents lakkasi työstä. Maisu katseli tavan takaa Annin ja Leijonan emännän käsien liikuntoa, ja kun jommankumman käsi meni taskuun, vavahti hän ja piilotti äkisti kätensä selkänsä taa, näyttääksensä muka, ettei hän ota mitään rahalahjaa vastaan, paitsi jos hän juuri pakosta ottaisi.
"Sinuttelia tulee!" huusi Maisu aamulla aikasin, kun hän katsoi kyökin akkunasta ulos. Sinutteliaksi vanha väki kutsui nuorta ja nuoren tapaan reipasta koulunopettajaa, sen tähden että kaikkia naimattomia miehiä kylässä sinutteli, jota moni pahaksensakin pani, ja senpätähden hänen seurakumppaninsakin häntä kutsuivat laulumestariksi, josta nimestä hän paljon piti.
Ja sen lisäksi hänellä on tavaraakin kelpo lailla ja vielä hän saa periä äitinsäkin, ja sitte kyllä kerran kelpaa lastansa varustaa, ja lapsi hyvin henkeänsä elättää". "Maisu, eihän nyt ole naimisesta ollenkaan ollut kysymystäkään.
Maisu olisi myös mielellään mennyt heidän kanssansa auttamaan, mutta hänen jalkansa eivät häntä kannattaneet, ja sen lisäksi hän vielä oli lainannut ainoat hyvät kenkänsä eräälle köyhälle vaimoihmiselle, jonka täytyi mennä tohtorille.
Kaksi kertaa Maisu pyhki tuolin, johon Lentsin piti istuman, eikä hän lakannut valittamasta, että huoneessa näytti niin siivottomalta; vasta hän nyt oikein huomasi, kuinka ummehtunut ja savuttunut tupa oli. Nyt Lentsin piti kertoman kaikki tapahtumat sitte viimeisen, mutta hän ei saanutkaan suun vuoroa Maisulta, joka puhui puhumistaan.
Maisu seisoi ulkona voutitalokkaan Katriinan kanssa ja vakuutti uhoa täynnä: "Se vasta on minulle oikein mieleen, että sinä ensimmäiseksi toit keittoa; se tietää hyvää. Se, jolta tämmöisessä tapauksessa saa ensimmäisen suupalan nauttiaksensa, se myös mutta minä en sano sen enempää, eikä siihen käräjäin-käyntiä tarvita. Tule sinä vaan taas ehtoolla meille, ja sinun täytyy olla se, joka hänelle tänäpänä sanot hyvää yötä, ja sinun pitää sanomasi kolme kertaa hyvää yötä, sitte siitä seuraa vieläkin enemmän. Mutta mitäs tää on? Hiljaa! Niin, eipä mailman päivinä, mitä minä nyt kuulen! Niin se on, hän tekee työtä, nyt jo, tänäpäivä jo! Se maar on se mies, ei kukaan häntä ymmärrä, ja kuitenkin minä olen hänen nähnyt lapsuudestaan saakka; hänellä kyllä on aina päänsä, jota ei kääntymään saa, mutta hyvä sydän hänellä on.
Lents pudisti kieltäen päätänsä, mutta ei sittenkään antanut muuta vastausta, ja Maisu päästi hänen ja itsensäkin tästä pulasta, kun sanoi: "Nyt minulla ei enää ole aikaa, minun täytyy mennä puistoon palkoja leikkaamaan päivälliseksi. Minä olen kutsunut tänne päivämiehen minua auttamaan, kun meidän täytyy tänäpänä mullata potaatimme. Onkosta tämä mielestäsi oikein tehty?"
"Minä tulen kohta paikalla", vastasi Lents, pani tuota pikaa kamarin oven kiini ja salpaan, kääri taas kaikki huolellisesti entiselleen ja meni sitte tupaan. Hän ei enempää huomannut, kuinka Maisu pudisti päätään tuosta salavehkeilemisestä. Työntekiä hyväntekiänä.
"Kas sitä vaan!" huusi Maisu riemuiten, ja hyrähti nauruun ja nyykäsi päätänsä, ikäänkuin Lents olisi seisonut siinä hänen edessänsä. Kas! sanoohan se viisas Leijonan emäntäkin, että minulla on oikein. Kas vaan? Ja sinä aina vaan sanot hänen olevan liian moukkamaisen sinulle, ja ettei hänen suustansa saa sanaa maalle. "Mutta sen minä sanon Lentsille, että tekin olette samaa mieltä.
Eikös ole totta, että pavut maistuivat hyvältä? Minä olen äidiltäsi oppinut laittamaan papuruokaa näin, ihan näin. Hän ymmärsi kaikki, suurimmasta pienimpään. Saatpas nähdä, että tulet olemaan tytyväinen, jos me olemme kahden kahtuustamme" "Niin Maisu", sanoi Lents, "mutta minä en usko, että sillensä jää". "Vai niin? Joko sinulla on joku kultaluiru silmässä? Kuuleppa vaan!
Päivän Sana
Muut Etsivät