United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ne olivat jo alkaneet itää, ja sopivat paremmin eläinten, kuin ihmisten ruo'aksi. Mutta talven loppuhan olikin, eikä puute ja kurjuus yleensäkään ollut niin vähäinen Pognembinissä. Sen saattoi nähdä Magdan kasvoista, jotka olivat surulliset ja tuskaa täynnä.
Jalat vapisevat hänen allaan, kivääri on kärsimättömän raskas, ja jotakin lämmintä kohoaa hänen kulkkuunsa kuin pidätetty itku. Tapahtuuko se Magdan tahi Pognembinin tähden? Molempien tähden tietysti, mutta nuori vanki käy myös niin hänen sääliksensä, ettei hän tiedä mitä tehdä. Väliin tuntuu hänestä, kuin jos hän nukkuisi ja näkisi unta.
Hän istui hetken synkästi äänettömänä, sitten sylkäsi hän ja hänen hyvä tuulensa palasi yht'äkkiä. Oletteko kenties puhuneet Steinmetzin kanssa? Minä olen. Hurraa! Juokaa... Kuka maksaa? Minä. Vai sinä maksat, juoppolalli! kuului Magdan ääni. Minä maksan sinulle, siitä voit olla varma! Bartek katseli tuijottavin silmin vaimoaan. Oletko kenties puhunut Steinmetzin kanssa? Mikä sinä olet?
Viimeisen seis, huusi hän niin kovalla äänellä, että vaimo peräytyi muutaman askeleen. Oletko hullu? No, kuinka sinä voit, Magda? Osaatko ranskaa raukka, vai? Musiu? Musiu! Kuka on musiu? Minä ole musiu , tiedätkös sen? Tarkoittaa ranskalaista sanaa monsieur, herra. Ihminen, mikä sinua vaivaa? Niin, ällistele sinä! Was? Done diner! ymmärrätkös? Magdan otsalle alkoi myrsky lähestyä.
Elä poraa, tyttö, sanoi kapteeni karkeasti, joka merkitsi, että häntä alkoi Magdan itku säälittää. Missä on Hinkki? kyseli hän ja alkoi vihaa puuskuen kävellä ympäri huonetta. Että se Hinkki olikaan hänet tällaiseen soppaan johdattanut! Hän vihasi porttoloita ja porttoja enemmän kuin mitään muuta.
Magda pyysi vielä toisen kerran, mutta ei kapteeni totellut. Kello neljännestä vaille kaksitoista, kun Hinkki vieruskumppaninsa kanssa oli mennyt jonnekin muuanne, rupesi sen ison huoneen puolelta kuulumaan humalaisten melua, ja Magdan sisaret menivät yksitellen pois.