Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Kun isäntä Matti sai kuulla, että maantielle oli tuntematoin eukko kuollut, niin lähetti hän toisen rengin vallesmannia ja toisen lääkäriä hakemaan. Postimiestäkään hän ei päästänyt pois. Kuollut haettiin Korpelaan ja pian saapuivat lääkäri ja vallesmannikin tutkimaan äkillisen kuoleman syitä.
Mutta siitä huolimatta ei minulla ollut lupa jäädä. Minun täytyi: »pois, pois!» ainoat suomalaiset sanat, jotka mies taisi. Mutta liikkeet, viittaukset maantielle olivat sitä selvempää yleisesperantoa, jota jokainen taitaa. Lopulta tuli vielä pari muutakin sanaa, jotka perustelivat pontta: »kalasta niet». Sotamies tahtoi siis kaikesta päättäen estää minua kalastamasta.
Samassa näimme, että mies talosta juoksi aika vauhtia sinnepäin, jossa hevonen oli. Hän otti hevosen kauniisti kiinni, talutti sen veräjälle, aukasi veräjän ja laski hevosen maantielle eikä siinä ollut sen enempää. Mutta samassa juosta harppasi toinen mies paikalle, pitkä seiväs kädessä, tukka pörröllään, suupielet vaahdossa ja silmät kiilillään kuin kissan päässä.
Puitten latvat humisivat niin kauniisti, ja tähdet ne tuikkivat niin kirkkaina alas synkkään maahan. Kauan he kulkivat, kuulematta muuta kuin rattaittensa tärinää ja hevosen kavioin kalketta, mutta vihdoin päästiin maantielle, ja siinäkös mennä jyryytti markkinamiehiä! Päivä valkeni valkenemistaan ja tähdet rupesivat katoamaan. Menevätköhän ne nyt aamulevolle, valvottuaan koko yön, ajatteli Junu.
Rose saattoi rouva Desvignesia ja hänen tyttäriään maantielle ja jätti iloisena heille hyvästit vielä pyörällä päästään ajatellessaan sitä iloista tapahtumaa, joka ensi kerralla kokoisi perheen. Ei Mathieu eikä Marianne mennyt heti maata. He eivät puhuneet mitään, mutta heistä tuntui, että Rose oli niin omituinen ja hänen silmänsä kuumeesta loistavat.
Hän pysähtyy ja katselee ympärilleen ja huomaa seisovansa aivan rinteen reunalla, samalla kohdalla mistä oli äsken ylös kohonnut. Jalat alkavat vavista ja rinta taasen jyskyttää ei, nyt ei ole kaikki niinkuin olla pitää! Hän istahtaa voimattomana kelkkaansa ja laskee rinnettä alas maantielle. Seuraavan yön hän makasi kotonaan kiihottuneena ja odottavana.
VALTANEN: Voi minua! He kadottavat järkensä! Olen syössyt heidät onnettomuuteen, nälkään, maantielle! Voi minua, voi minua! UUNO: Kyllä minä tiedän, älä sinä sekaannu. Vihdoinkin on tästä painajaisesta päästy! Mitä näillä kirjoillakaan enää tekee. LEENA: Uuno, mitä sinä teet! UUNO: No nyt tästä tulee toinen elämä taloon! Mutta vielä minulla on suurin nautinto jäljellä! Haa! LEENA: Uuno!
Vävyn kanssa läksimme sitten puimalavalle, mutta siellä kun emme mitään merkillistä havainneet, eikä hänkään osannut luulla minussa nuoressa pojassa olevan erinomaista rakkautta talouden asioihin, niin palasimme puutarhan kautta maantielle.
Tyyne, joka turhaan veljensä kamarissa oli kauan katsonut maantielle päin, nähdäksensä Mannin tuloa, päätti nyt, koska ei kaivattua kuulunut, mennä Maissin kanssa vähän matkaa maantielle häntä vastaanottamaan. Ilta oli joutunut, auringon helle oli leppoisempi, ja ihaellen nauttivat tytöt kesäillan ihanuutta. Mutta samassa kuului ratasten jyrinä.
Kolmelta puolen ympäröi sitä pieni puutarhatilkku, mutta neljäs sivu antoi isolle maantielle päin. Tuo pikku asumus, joka todisti puhtautta, huolellisuutta ja hyvinvointia, herätti jokaisen ohikulkijan huomiota, ja moni olikin utelias tietämään, kuka sen omisti tai kuka siinä asui.
Päivän Sana
Muut Etsivät