Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 4. toukokuuta 2025


Kaikkialta kuului huutoa: »Maanjäristys, maanjäristysApekides ja hänen toverinsa sivuuttivat kenenkään heitä häiritsemättä talon, poikkesivat eräälle käytävälle, pujahtivat pienestä avoimesta portista ulos ja pysähtyivät vihdoin matalalle kummulle, jonka ylle tummanvihreät aloepuut loivat kimmeltävän varjonsa; kuunsäteet valaisivat sokean tytön hentoja piirteitä hän itki katkerasti.

Vuonna 1837 hävitti kaupunkia hirveä maanjäristys, jossa 5,000 henkeä sai surmansa. Kun paikka ei raamatun tutkijalle tarjoa mitään mieltä kiinnittävää, ja kun dragomaani sanoi tien sinne olevan huonon ja sitä olevan vaikea matkustaa, päätimme kernaammin matkustaa erääseen kylään noin kahden tunnin matkan päässä Safed'ista ja jäädä sinne yöksi.

Ja kaukaa kaupungin ulkolaidalta kuului kovaa, kumeaa jyrinää, ikäänkuin jokin raskas ainejoukkio olisi lysähtänyt kokoon. Hirmuinen maanjäristys oli kohdannut Ravennaa. KAHDESKYMMENESENSIMM

»Eikö pari yötä sitten sattunut maanjäristys ollut varotus sinullekinMedon kysyi. »Eikö sillä ollut ääntä? Eikö se sanonut meille kaikille: Valmistukaa kuolemaan, sillä mailmanloppu on lähellä.» »Kas vain sitä yksinkertaisuuttanuori nainen virkkoi kooten tunikansa liepeet. »Sinähän puhut kuin kuuleman mukaan natsarealaiset ehkä oletkin heikäläisiä. Hyvä on.

Portin kummaltakin kyljeltä alkoivat kaupunkia ympäröivät mahtavat muurit, joita oli rakennettu, korjailtu, uusittu tuhansin kerroin, kuinka kulloinkin sota, ajanhammas tai maanjäristys olivat vaatineet.

"Herra von Wismar sanoi ruhtinattarelle hänessä olevan väkevää verta ja ihan toisenlaisen luurakennuksen kuin aatelissäätyisissä ei hän vähästä kuole." Kivilohkareitten takaa kuului hiljainen nauru. Eipä olisi äkillinen maanjäristys voinut hirveämmin vaikuttaa veljeen ja sisareen kuin minun välinpitämätön vastaukseni ja se lyhyt, tuskin kuuluva nauru.

Kierrämme muutaman niemen, jossa kallio nousee sata syltä kohtisuorana ilmaan ja tulemme satamaan parin vuoripilarin välitse, jotka jokin maanjäristys aikoinaan lienee maasta irroittanut ja heittänyt suunnattoman suurina keiloina iät päivät meressä seisomaan. Rannasta vie vaivalloinen vuoripolku saaren keskessä olevaan pikku kaupunkiin.

Hän palasi sieltä takaisin kalpeana ja mykkänä, ei tohtinut kertoa kaikkea, kun hän oli tunkeutunut inhimillisen kurjuuden kuilun pohjaan asti. Väliin ajatteli hän, eikö joku kostava maanjäristys niele tätä Jumalan kiroomaa kaupunkia. "Ah", huokasi hän, "he kärsivät niin hirveästi, että täytyy antaa anteeksi heidän hairahduksensa." Moineaud kuunteli tylsän näköisenä ja ymmärtämättä.

"Ei ukkonen näin myöhäiseen wuoden=aikaan noin hirweästi jyrise", muistutti kirkkoherra. "Se ei woinut olla mikään muu kuin maanjäristys", arweli muuan. "No mikä Jumalan tähden se nyt oli?" sanoi isäntäkin, joka wiimeiseksi oli toipunut hämmästyksestään. Samassa töytäsi renki Matti huoneeseen hywin hätäytyneen näköisenä.

Ja huulista riippuu alas pitkiä jääkynttilöitä tai mitä lieneekin sen kaltaista. Ilmassa näkyy nyt umpioutoja kirjoituksia, joissa punaiset, vihreät ja valkoiset kirjaimet pitävät salaista vehkeilyään. Maanjäristys rientää ukkosen jylinän ja salaman seuraamana pikajunan vauhdilla Lontoosen päin.

Päivän Sana

rannehiat

Muut Etsivät