Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Taloudenhoitajan läsnä olo herätti hänessä saman tunteen kuin käärmeen läheisyys tavallisesti herättää useimmissa ihmisissä: he kammoksuvat, vaikka tietävätkin, ett'ei käärme ole myrkyllistä laatua. Erittäinkin kiintyi everstiluutnantin huomio herra Mörk'in ääneen ja joka kerran, kun kuuli tämän puhuvan, mietti hän: Varmaankin olen kuullut tämän äänen ennen, mutta milloin ja missä?
Yhtä onnellisesti kuin pelastuessani kävi meille edespäinkin, sillä meidän onnistui päästä muutamaan satamaan Ruotsin rannikolla vieläpä aivan sattumalta. Sieltä lähdimme matkaan, niinpiankuin myrsky oli tyyntynyt ja ilma selinnyt ja nyt olemme täällä". "Saattoikohan se paino, joka työnsi teitä eteenpäin olla mikään muu kuin herra Mörk'in käsi?
Tämä herra Mörk'in näin esittelemä suunnitelma miellytti paroonia hyvin. Ainoastaan se seikka millä tavalla tämä olisi toimeenpantava epäilytti häntä vielä. "Tämä asia on kuitenkin herättävä suurta huomiota", muistutti hän sentähden, luoden miettivän silmäyksen taloudenhoitajaansa. "Mitä arvelevat alustalaisemme, mitä sanovat ihmiset vapaaherrattaren pikaisesta katoamisesta?" "Mitä he sanovat!
Vaikka hänen väsymättömän vartijansa, taloudenhoitaja Mörk'in, jolla yksinänsä oli oikeus päästä vapaaherratar Gyllenström'in kaikesta ulkomaailmasta eroitettuun huoneesen, olikin tapana alituisesti käydä hänen luonansa, loi hän nyt kuitenkin levottoman, kysyväisen silmäyksen miehensä jääkylmään, rohkeaan kätyriin, sillä tähän aikaan vuorokaudesta sai hän kuitenkin tavallisesti olla vapautettuna hänen läsnäolostansa.
Tuskin olivat Mörk'in viimeiset sanat kajahtaneet, kun eversti Stålsköld aivan lähellänsä kuuli hänelle tutun ähkyvän äänen ja seuraavassa silmänräpäyksessä töytäsi Pekka hengästyneenä hänen jalkoihinsa. "Jumalan kiitos, etten tullut liian myöhään!
Kuitenkin tahdomme nyt jättää heidät tuokioksi ja palata siihen huoneesen, johon äsken jätimme herra Mörk'in. Kun parooni Gyllenström oli, kuten äsken kerroimme, lähtenyt siitä huoneesta linnan alakerrassa, jossa hänen taloudenhoitajansa asui, otti tämä kiiruusti seinältä pienoisen sarvilyhdyn, sytytti kynttilän siinä sekä kääri sitten ympärilleen avaran ratsastusviitan.
Käsivarrelleen heitti hän toisen samallaisen päällysvaatteen. Hän painoi äkisti erästä melkein huomaamatonta jousta, ja äänettömästi aukeni keskellä huoneen sivuseinää oleva laatikko ja kapea, matala aukko tuli näkyviin paksussa muurissa, jonka läpitse jyrkät salaportaat johtivat herra Mörk'in asuinhuoneen yläpuolella olevaan huoneesen yläkerrassa.
Huonekalut olivat todellisia taideteoksia, kaunistetut taidokkaasti tehdyillä leikkauksilla ja silatut kallisarvoisilla puulajeilla. Herra Mörk'in astuessa sisään makasi Elvira puolinukuksissa seinän vieressä olevalla sohvalla. Hän oli hyvin kuihtuneen näköinen.
Tultuansa alas herra Mörk'in huoneesen viipyivät he siinä ainoastaan niin kauan, että taloudenhoitaja mitä huolellisimmasti ehti lykätä laatikon takaisin paikallensa. Sitten sammutti hän Kynttilän lyhdystä ja astui nyt vankinsa kanssa hänen oman kamarinsa ulkopuolella olevan kolkon etuhuoneen läpi ulos pihalle.
Elvira heitti herra Mörk'in tuoman raskaan viitan hartioilleen ja veti sen päähineen päänsä ylitse, samassa kuin hän hiljaisesti huo'aten jätti yksinäisen kammionsa, joka todenteolla oli ollut hänelle rakas, sillä se oli vapauttanut hänen joka päivä näkemästä paroonia, hänen puolisoansa. Ainoastaan jostakin erityisestä syystä oli parooni joskus käynyt tässä huoneessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät