United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Salissakaan ei ollut ihmisiä, mutta viereisessä vastaanottohuoneessa tuntui nais-ääniä, ei kuitenkaan herrasväen, vaan suomalaisten palvelustyttöjen, ja silloin tällöin mörähteli miesäänikin leikkisästi joukkoon. Henrik eteni niin että saattoi nähdä siihen huoneeseen, ja rykäsi.
Hän seisoi jäykkänä ja tylynä eräässä nurkassa ja loi silloin tällöin nopean silmäyksen ruokasaliin. Jos joku puhutteli häntä, mörähteli hän vaan ja kääntyi pois. Hän oli levoton niinkuin ennen taistelua, tuima ja synkkä. Hänelle olivat suuret päivälliset jännittävä taistelu halujen ja päätösten välillä. Häntä vaivasi nimittäin luuvalo.
Hänen miehensä juopunut ääni kysyi ankarana: Ester, oletko valveilla? Olen, vastasi voimakas ääni. Päästä sisälle. En. Arnold seisoi kauvan oven edessä pimeässä huoneessa sanaakaan puhumatta. Viimein hän pyörähti ympäri, kuin keksien jotain. Vai sellaisella äänellä? Vai niin, hän mörähteli mennen omaan huoneeseensa. Tulet hän sytytti kaikkiin huoneisiin salinpuoleisessa päässä.
Maakauppias mörähteli jotain, josta ei voinut saada selvää, ja katsoi Knutia epäillen; hänen vaimonsa sen sijaan otti Knutin käden molempiin käsiinsä ja vakuutti, että hän kauvan oli halunnut tavata Pietarin parasta ystävää. Maakauppias kutsui molemmat ystävykset heidän kanssaan päivällisille ravintolaan. Päivällispöydässä maakauppiaan vaimo johti puhetta.
Ja sitten sinä seisot tässä ja huolit viis koko asiasta! Minä kysyn sinulta, konsuli, tätäkö sinä kutsut 'djentelmanina' olemiseksi?» Konsuli oli käynyt tulipunaiseksi ja alkoi astua edestakaisin. Tuon tuostakin mörähteli hän jotain, jonka Kurt, joka ymmärsi hänen kieltään, käänsi seuraavasti: »Hiton juttu eihän se ole minun syyni vanhus tiedäthän sitä paitse kirkollisia syitä »
Mutta ei hän kuitenkaan ollut tunteeton naiselliselle sulolle, kuin se kohtasi häntä esimerkiksi pienen sievän palvelustytön muodossa, joka herrasteli puistossa sunnuntai-iltapuolella. Hän inhosi lapsia, mutta kuin hän oli puistossa, eivät ne häntä peloittaneet. Hän oli milloin minkin lapsenvaunun luona ja mörähteli lapsille jotain, jonka piti heitä mielittää, mutta aina sai heidät huutamaan.
Hän katseli ensiksi hetkisen ääneti ja kokoonpuristetuin huulin konsulia, jonka pitkä naama virui vieläkin pitemmäksi rahamiehen omituisen käytöksen johdosta; sitten tämä sanoi lyhyesti ja jyrkästi: »Se on hymyillyt.» Gilin naama yhä vaan venyi; hän mörähteli levottomasti. »Minä sanon, se on hymyillyt.» Mörähtelevä ääni kuului toisesta. Se merkitsi: »Kuka?»
Hän kuoritti ilmiötä, niinkuin, omenaa kuoritaan, leikkeli sen palasiksi, näytti, mitä siinä oli sisässä, poimi liikkeen perusajatukset ja nakkasi ne halveksien pois. »Hyvä, hyvä!» Björnholt mörähteli heikosti; »se on kaikki yhteiskuntaa hävitä tä .» Myös Vik lausui hyväksymisensä.
Aivan aukion reunalla seisoi karhunpenikka ja ahneesti riipi täpötäysistä varsista mustikoita ja mörähteli tyytyväisenä kun niitä oli niin paljon ja ne olivat niin hyviä. "Karhunpaisti onkin", Taavi ajatteli, "Kirstille mitä parasta. Näyttää rupeavan vähän väsymään sarvaan lihaan!"
Hän halveksi kaikkia muita kieliä paitse englannin eikä sen vuoksi puhunut oikeastaan mitään tunnettua kieltä, muuta kuin silloin kuin oli englantilaisia kaupungissa jokapäiväisissä oloissa hän vaan mörähteli, sehän kuitenkin vähän muistutti sitä ainoata kieltä, jota hän kunnioitti. »Rynt, rynt», hän sanoi antaessaan enolleen kättä ja nostaessaan muille hattua. Hamre ei hievahtanutkaan.