Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Ihmisen tuleekin aina syvästi juurtua kotiseutuunsa, rakastaa hellimmällä sukulaisrakkaudella sen paikan luontoa, jossa hän tuntee joka kiven, joka pensaan ja mättään, johon nuoruuden muistot häntä sitovat ja jossa hän on ystävyydessä kaikkien, yksin hevosten ja koirienkin kanssa.
Mutta jo on Jorma saanut vihiä linnusta, ei pysäytä kulkuaan, vaan virittää salaa jousensa, maahan painuu mättään taa ja tähtää, mutta ei ennätä laukaista, kun suhahtaa ilmassa ja Jorman varma saalis vieraan nuolen lävistämänä tulla rumistaa puusta alas.
Jos kuu ei olisi pilvien takana, olisi pilkko pimeä. Siinä kiireessä eikö vaan jäänyt lakkini linnaan. Kanan varas! Mitä se oli? Joku eläin. Niin, niin, hiivi vaan ohitseni pehmytjalka: sinne mättään kupeelle, näreen alle kallista pääsi. Teillä pitää olla kaikilla pesänne, jonne yövytte. Ihminen vaan voi olla ilman pesää. Kaikki, kaikki on minulta mennyt.
Siinä hän seisahtui ja hengitti syvään, katsoen käden alta, jota käytti auringon varjoksi, ja tuon varman hienon käden alla levisi purppurahohde kaulalle ja poskille. Hän oli kaukana nähnyt postivaunut. Hän hyppäsi tien viereen ja kätkeytyi suuren mättään taakse. Vaunut lähestyivät; Ellen tunsi hänet, vaikka tuuhea parta peitti hänen kasvojansa.
Hän tekee hyppyjä ylös, paiskaa päänsä mättään kupeeseen, ja poika lyö vimmatusti airollaan. »Isä, isä! Minä tapoin sen!» »Onko se isokin'» »Näin iso!» Poika kiikuttaa siipiräpylästä ensimmäistä saalistaan, joka on hienountuvainen, kurja sorsanpoika.
Surman linnut suolta, lammen pohjoisesta päästä, olivat lähteneet liikkeelle. Päivän kyhjöttivät ne mättään kylessä taikka heiluivat hiljakseen edestakaisin hyllyvän maan navoilla. Mutta heti kun illan varjot pitenivät, ne lehahtivat lentoon, tohtivat jo tulla tienkin yli, soutaa kahnustivat maata myöten, suurina, summattomina, hallaisina.
Oi Vaasa, sinä kuninkaitten kuuluisa nimi, pohjolan vaakunakilvellä ensimmäinen sinä heloittava tähti, jota vuosisadat ovat ihaillen katselleet sinä voimakas lippu, jonka ympärillä sankarien veri on vuotanut sinä rauhallinen tähkälyhde, joka lupasit viljelyksen satoja täälläkö olet mättään löytänyt, johon voit jalkasi laskea, ja jossa voit toivoa suvusta sukuun eläväsi vielä sittenkin, kun kruunujen loiste on himmennyt!
Rantaan palattuaan ryhtyivät vielä karttupiilosille. Yksi kerrallaan asettui veneen kokkaan kuurottamaan ja toiset sillä aikaa juoksivat mikä minkin mättään taa tai verkkohuoneen suojaan. Usein oli verkkohuoneen sisässäkin joku piilossa ja muutamalla kerralla kutsui Aliina sinne Mari-nimisen sisarensa toverikseen. Et arvaa, minkä minä täältä nurkasta äsken löysin. Minkä? kysyi Mari uteliaana.
Siihen tuuli vielä tuommoinen. On se nyt palkeensa paikannut.» »Joko oli tarjona kuin entisellä miehellä kivi kainalossa ruveta istumaan mättään kolossa, jos mieli pysyä näillä main», virkkoi Hanna leikillään. Mutta Jukke ei tarttunut siihen puheeseen, kyllästyneen näköisin kasvoin istahti uunin eteen tuolille ja katseli rapaisia kenkiään.
Minä en totta tosiaankaan tiedä mitä te naiset tahdotte!... Ja Gitta!" lisäsi hän vähän liikutettuna... "Juuri ne miehet, jotka ensi avioliitossaan ovat olleet onnellisimmat, ne menevät muita pikemmin naimisiin." Nopein askelin lähestyi Juhannus... Ilma tuoksui keväältä! Maa oli kostea ja märkä, mätäs mättään vieressä, ikäänkuin hevosen tuuhea harja.
Päivän Sana
Muut Etsivät