Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 20. marraskuuta 2025


MARTTI. Hm, herra parooni. MAUNO. Onko tämä vastaus? MARTTI. Saanko luvan? MAUNO. Sano! MARTTI. Peijakas! kohta luulen tässä vasaran paukkuvan. MAUNO. Kohta, Martti! MARTTI. Mutta kuulkaat pieni neuvo. MAUNO. Kuulenpa.

Maisteri tuli vähän aikaa harhailtuaan hänkin pois. Samanlaista tuttavuuden tekoa kesti tästä lähtien melkein joka päivä. Maisteri tunkeutui Ellin seuraan kohteliaisuuksillaan ja kysymyksillään ja neuvoillaan. Neuvot koskivat etupäässä niitä kirjoja, joita hän näki Ellin lukevan. Saanko luvan kysyä, mitä kirjaa neiti lukee? Elli ei vastannut heti, ja maisteri kumartui lukemaan kirjan selkää.

"Ruotsalaiset juuri eivät pysy laissa eikä oikeudessa. He väittävät saaneensa esivallalta luvan polttaa suomalaisten kodit ja konnut ja tuhota heidät itsensä! Onko tämä laki ja oikeus?

Koska satun logeeraamaan Kauppatorin luona aivan lähellä kirkkoa, niin voimme accompagneerata toistemme conduitiä. Kiitämme nöyrimmästi, jos saamme luvan, vastasivat rouvat ja poistuivat syvään niiaillen.

»Sallikaa minun toivottaa teille onnea, jalo kenraalini ja korkeasti kunnioitettava herra markiisi», lausui alankolainen, »niistä suurista voitoista, jotka olette saanut siitä saakka, kun minä olin niin onnellinen, että sain teidän asioillenne lähteä. Olipa se sievä mylläkkä, tuo Tippermuirin tappelu. Mutta kuitenkin, jos saisin luvan antaa neuvoni »

Kumminkin pysähtyi Elsa ja pysäytti toisenkin. "Saanko luvan kysyä kuka te olette?" kysyi Elsa. "Elsako se on?" vastasi puhuteltu. "Ai, on se mummo kumminkin, kuten arvelinkin. Missä olette ollut?" "Tuolla minä olin klinikassa." "Siitäkö hampaasta?" "Siitäkin, ja kuuluihan tuota olleen muutakin vikaa, siellähän nuot pitivät syömättä monta päivää.

"Luvatkaa kunniansanallanne, ett'ette puhu sanaakaan sisarellenne siitä, mitä minä nyt sanon teille, ennenkuin annan teille luvan puhua. Luvatkaa minulle että te, kun näette lähenevän kuolemanhetken kauhistuttavan häntä tänä yönä, hillitsette itsenne niin paljon, ett'ette puhu toivon sanaa hänelle.

"Sitä en suinkaan usko," vastasi Katri, "luulen talonpojan pieksemisestä tulevan pahemmaksi ja päälliseksi puolihulluksikin, jos arvaa oikeassa olevansa, ja näyttääpä siltä kuin Risto ei olisi aivan väärässä, sillä varmaankin on kartanon herra antanut hänelle luvan perata aituusta." "Mikä sinun ja tyttären tänään on?" kiljui Tommi.

Kukkuome me käköset Laulaome me latoset; Isoni luvan lupasi Seitsemäksi vuotoseksi, Suntak-iltaset ilota, Päivänlaskut lallatella. Mitä me tytöt suremma. Olkame tytöt yhessä, Rinnatuusten rinkilöissä, Laulakame laatusasti, Vetäkäme vienosesti! Mitä me tytöt suremma, Kuta hullut huutelemma? Ei meitä veroista vieä, Ei oteta maanotoista; Vasket vieähän veroista, Oravaiset maanotoista.

Niin, se on totta se ... suokaa anteeksi ... ottakaa vain, tuoss' on! Saisinko luvan pyytää teitä valmistamaan minullekin sellaisen? Ei näistä enää taida tulla. Ja sitä paitsi, eihän sovi papille kantaa kukkasvihkoa. Neiti saa itse ratkaista... Sopiiko teidän mielestänne? En minä tiedä ... vaan jos luulette sopivan, niin tehkää itse, tässä on kukkia.

Päivän Sana

raudalla

Muut Etsivät