Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Hän ajatteli matamin sanoja ja tiesi kyllä, mitä tämä tarkoitti, kun varoitti häntä luomasta silmiänsä korkealle. »Kyllä on matamin helppo puhua», ajatteli Hely, »hän ei tiedä, kuinka olen sydämeni kanssa taistellut olen koettanut välttää tuota luutnanttia mutta hän on aina minun tielläni, ja niin pian kuin hänet näen, on koko ymmärrykseni poissa.
Oh, nöyrin palvelijatar, herra luutnantti, sangen huvittavaa saada nähdä herra luutnanttia... Kohta vuosi sitten kuin meillä oli kunnia; olkaa niin hyvä ja astukaa sisään! lausui hän ja avasi oven tuohon niin kutsuttuun etuhuoneesen. Nyt tuli pitää hyvä mieli. Berndtsson vakuutti, että hän "usein oli aikonut, vaan hän oli pelännyt tulevansa vastukseksi", ja niin edespäin.
Holtin huomiota ei hän pitkiin aikoihin vetänyt puoleensa, mutta kuin hän oli taas pakinoinut mielin määrin ja muun muassa puhunut »meidän näppäristä pikkuneitosistamme», jotka ihailevat luutnanttia, joilla on hyvin kierretyt viikset, tukkukauppioita, joilla on hyvin hoidetut poskiparrat, ja pappia, joilla on valkeat kaulahuivit, huomasi hän, että tytön silmät, jotka aina olivat olleet kuin ompelukseen kiinni naulatut, olivat häneen käännetyt ja että niissä oli outo katse.
Terve tuloa, notarius! huusi Emili, ukkoa syleillen. Nöyrin palvelija ... otin vapauteni, hä, hä, hä! Kanna sisään hatturasia, rakkaani, ja kapusäkki ... kovin hauskaa nähdä luutnanttia ja pientä rouvaa.
Heidän joukostaan muistan nyt erityisesti kolme hienoa ja kaunista luutnanttia, Strandman'in ja Leonoffin sekä aina iloisella tuulella olevan Kisileffskyn tanssin päämiehen.
Samassa tuokiossa tuli muuan herra kiiruusti ylöspäin astuimia, meni tytön sivuitse, ja otettiin vastaan kohteliaalla hymyllä. "Herra luutnanttia on kauan odotettu, kamreeri on kysynyt kaksi kertaa... Niin, hän saa mennä, mamseli, meillä ei ole nyt aikaa hänen kanssansa".
Sanoi luutnantin edessä suorittaneensa yksityistutkinnon koko "käsikirjasta." Ainakin hän kiusaksi asti vaivasi luutnanttia siviililäisillä aatteillaan. Luutnanttia ei toki voinut sanoa liian sotarakkaaksi. Oli hyvin sievä ja oppinut mies.
Tämä käsky lensi kuni pilvi heidän kasvojensa yli; mutta muuta neuvoa ei tietysti ollut, kuin kiltisti totella, ja he kävelivät ympäri pöydän, niiasivat ja ottivat kapteenia ja luutnanttia kädestä. Viimeinen, jonka Jörgen huomasi, oli luutnantti joka kääntyi, kurotti kaulansa ja aukoi suutansa aivan kuin "Pikku musta", kun he menivät pois tallista. Rouva ojensi itsensä suoraksi kutimensa ääressä.
Mylady'llä oli vallassaan tuo naisten paljon käyttämä taito, katsella pitkien silmäripsiensä lävitse, ilman että silmäluomet näyttivät olevan raollaan; hän näki Felton'in, joka istui selkä häneen päin; hän katseli nuorta luutnanttia kymmenkunnan minuuttia, jolla ajalla tuo tunteeton vartija ei kääntynyt kertaakaan häneen päin.
Löfving ei ollut millänsäkään, poltteli vaan yksin piippuansa ja kehoitti toistamiseen luutnanttia istumaan. Attila laskihe istumaan leveälle penkille akkunan alle; Löfving asettui polttelemaan uunin eteen. Kerrotaan, sanoi Attila, että Ruotsin sotajulistus jo on ollut useita päiviä matkalla Pietariin. Lienee kai totta. Attila katsoi Löfvingiin: Siis pian kohtaamme toisemme taas.
Päivän Sana
Muut Etsivät