Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. marraskuuta 2025
Ne hän on hyljännyt jo aikaa, joten hän nykyään on miellyttävän pehmeä kosketella. Lienani on kuin onkin maan tomusta luotu. Mutta ei ylimalkaan maan tomusta, vaan erityisesti ja yksinomaan Suomenmaan tomusta. Kun hän tuli mukaan, tuntui kuin olisi kappale Suomenmaata lähtenyt kanssani harhailemaan tuntematonta tulevaisuutta kohden.
»Ei kansa luotu sortamaan, jos voimakkaammaks varttui, Se suojaks toisten luotihin ja rauhan tuojaks karttui, On aika meidän karkoittaa jo nyrkkivalta raaka, Ja tehtäväänsä asettaa jo herkkä oikeen vaaka!»
'Oi veljet', virkoin, 'sadan vaaran suitse samonneet saakka päivänlaskuun, älkää lyhyttä iltavartiota iän kun vielä valveilla on aistimenne, kieltäykö käyttämästä tutkimahan kanss' Auringon maan-osaa kansatonta. Sukunne alkujuurta muistakaatte: ei luotu teitä elämään kuin pedot, vaan tietä kunnon ynnä tiedon käymään.
"Luulenpa että ei löydy raamatunlausetta ainoatakaan, jota niin heitetään huomiotta ja jota niin pian unhotetaan, kuin se, että vaimo on annettu 'miehen avuksi. Ainakin selitetään sitä niin, että yksi osa naisia on luotu kaikkein avuksi sen ohessa kuin toinen osa ei ole kenenkään apuna, ei edes omanaan.
"Häpeällistä!" huudahti Emmerich nuoren sydämensä hehkuvassa innossa. "Kuinka voitte Jumalan edessä vastata siitä, että näin hirveästi kidutatte ihmistä, joka on luotu Jumalan kuvaksi? Päästäkää tuo onneton paikalla irti!"
Ja hän sanoi ottavansa minut mukaansa kaupunkiin, ja siellä minä ansaitsen sata taalaria illassa, sensijaan kuin nyt ansaitsen kolme, sanoi hän, ja ne minä lähetän sinulle kaikki tyyni. Karin silmiin tuli kyyneleet. Tämä on jo liian paljo. Jumala on hyvä meitä kohtaan ja nyt selkiää taivas sinullekin, Torger. Nyt kait et enään epäile olevasi luotu soittajaksi?
Vieras virpi, erämaahan tuotu, niin ol' Alma Mater Turun ajan, kreivin jalon lempeydellä luotu, pantu työlle kansan kasvattajan; ja ne soivat Ruotsin rummut, torvet, koska kumman kuuli Suomen korvet, ajoi Phoibos kautta Auran rantain aikaa uutta kilvellänsä kantain.
Kalle ja Ville, molemmat lääketieteen ylioppilaat, vakuuttivat, että he kaikeksi onneksi eivät ymmärtäneet runonsepitystä sen enempää kuin Ludvig itsekkään, mutta Flaccus, Flaccus, tuo iloinen runoniekka ja yliopistossa vanhentunut ylioppilas, oli tapansa mukaan kaupungissa ja hänhän oli kuin luotu auttajaksi tässä tapauksessa.
"Enp' on tule, enkä huoli, Ei oo suotu, eikä luotu, Eikä koissa kasvatettu, Rautamiehen puolisoksi." Sep' on mies meni merehen. Neitonen turulla istui, Turun kosken korvasella, Kirjavaisella kivellä, Kaunihilla kalliolla. Kesän istui, toisen itki, Vuotti miestä mielehistä, Sulhoa sulosanaista, Miestä mielen myötähistä.
Olisi ainoastaan tahtonut katsoa vanhaa kotitaloansa ja toiseksi, mihinkäs tässä menee hevonen enempi kuin mieskään muuta kuin tietä myöden eteenpäin, eihän tuosta voi mereen lähteä, kun ei ole kalaksi luotu. Kun täällä pannahisen Pohjolassa aina täytyy lautata ja joka värssyn välissä ja joka lohipurolla lautata.
Päivän Sana
Muut Etsivät