United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta luostarissa olevan pojan ja Mansfeldissa asuvan isän välissä aita ei ole ainoastaan kivestä ja mullasta. Se on tahdon ja omantunnon lujasta raudasta. Se olisi nyt kiusaus Martin Lutherille, jos hän vuodattaisi sydämensä lempeillä sanoilla isän, äidin taikka ystävän eteen.
Nuori, hurskas, jumalismielinen pappi toimitti siinä luostarissa jumalanpalvelusta; tuo nunna päätti vietellä hänet ja onnistui. Hän olisi voinut vietellä vaikka pyhimyksen. Molempien luostarilupaukset olivat pyhät ja peräyttämättömät; heidän yhteytensä ei voinut kestää kauvan, sortamatta heitä kumpaakin perikatoon.
Mutta siihen sijaan, että hän tällä olisi jotakin aikaan saanut, heitettiin hän luostarissa syvään vankeuteen, josta hän vasta laskettiin ulos kolmen viikon kuluttua, ja sitte hänen täytyi vannoa, ettei hän koskaan, ei edes rippi-isän edessäkään saisi ilmoittaa, mitä oli tapahtunut hänen tyttärensä ja Sigismundin välillä.
Tapa minut, minä olen ... paavinuskoinen. Paavinuskoinen! Kautta miekkani, nyt alan ymmärtää. Minä olen viimeinen katolilainen tässä maassa. Olen kuningas Juhanan ja kuningas Sigismundin ajoilta. Olen yksi niistä neljästä, jotka hautasivat viimeisen nunnan Naantalin luostarissa. En ole kahteenkymmeneen vuoteen messua kuullut, ei ole sen jälkeen pyhää vettä päälleni ripoteltu.
Eivätkö todella jumaliset ihmiset, niinkuin Fritz ja Eva, voi hyödyttää mailmaa paremmalla tavalla, kuin sillä, että jättävät sen muuttumaan yhä enemmän turmeltuneeksi ja uskottomaksi, sillä välin kuin he istuvat itseksensä ja kutovat pyhyyden vaatteitansa luostarissa? Näyttää siltä, kuin jo olisi aika tehdä jotakin. Hupaista olisi tietää, kuka sen on tekevä.
Mimmi kieltää: ainoastaan keskenään hän ja Nelma ovat puhelleet. Toruja väittää Mimmin valehtelevan ... paasaa hänelle, uhkaa erottaa Byskatan Nelman seurasta. Byskata on siis Mimmin sukunimi! Ja toruja on varmaan noita johtajattaria. Mimmi pullikoi vastaan... Hän sanoo olevan itsellään ikävän ... mokomassa luostarissa.
Ajottain toiset kiusaukset kohtaavat minua. "Jos olisit tietänyt tämän ennen", kuuluu ääni syvältä sydämestäni, "olisi sinun sopinut palvella Jumalaa iloisesti kodissasi eikä tuskalloisesti luostarissa; sinun olisi sopinut auttaa vanhempia ja Elsaa ja puhua Evan kanssa näistä asioista, joita hänen harras ja yksinkertainen sydämensä on epäilemättä jo käsittänyt."
RICHARD. Ei, jääkää, rouva, mull' on puhumista. ELISABETH. Ei kuninkaallist' enää poikaa mulla Sun murhatakses; tyttäreni, Richard, He rukoella saavat luostarissa, Eik' itkustella valtaistuimilla; Siis älä pyydä heidän henkeään. RICHARD. Teill' yksi tytär on: Elisabeth, Siveä, kaunis, ylevä ja hurskas. ELISABETH. Ja siksi surman saa?
No, niin kohta kuin piiritys on päättynyt, me ryöstämme hänet pois luostarista. Mutta ensin täytyy tietysti saada selville, missä luostarissa hän on. Se on totta, sanoi Porthos. Mutta minulle pistää päähän eräs asia, sanoi Athos; etkös sanonut että hänelle on tuon luostarin valinnut kuningatar? Niin ainakin luulen. No niin, Porthos on meitä auttava tässä pulassa. Millä tavoin, jos saan kysyä?
Mutta näettekös, tämän elämän rakkaus on suuri, ja semmoisina hetkinä on ihmissielu kuin ylösalaisin käännetty tynnyri; kaikki mitä on pohjalla, nousee pinnalle. Minä sain hänet niin pitkälle, että hän halusi jatkaa elämää luostarissa, voidakseen alkaa uudestaan mietiskelyä.