Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
POLONIUS. Nyt, kuninkaani, äidin luo hän lähtee. Ma seinäverhon taa käyn piiloon; sinne Voin kaikki kuulla. Takaan, että äiti Hänt' oikein sättii: ja, kuin lausuitten, Viisaasti lausuttu, on tarpeen, että Puhetta kuulemass' on joku muukin Pait äiti, sillä puolta-pitäväiset On äidit luonteeltansa. Herran haltuun! Ennenkuin levolle te käytte, palaan Ja tiedon saatan. KUNINGAS. Kiitos, hyvä herra.
Montrose, jonka omakin henki oli luonteeltansa jaloa, ritarillista laatua, vaikka hän oli kokemuksesta oppinut käyttämään hyväksensä muiden ihmisten toisenlaatuisia vaikuttimia, ei puhunut Menteithille minkäänlaisia ylistys- eikä kiitossanoja; hän vaan likisti tätä rintaansa vasten, huudahtaen: »Urhokas serkkuni!» Ja tämä sydämestä uhkunut hyväksyminen nostatti Menteithin sydämessä riemun tunteen korkeammalle, kuin jos häntä olisi kehuen mainittu itse kuninkaan valtaistuimen eteen lähetettävässä kertomuksessa tappelusta.
Ollen luonteeltansa sävyisä ja tavattoman ujo ja saatuansa kasvatuksen siihen hiljaiseen alistuvaisuuteen, joka kaikille eteläranskalaisille entis-ajan naisille on niin ominaista ja asettaa heidät melkein itämaiden orjattarien rinnalle, oli hän jo aikoja sitten tottunut pois lausumasta mitään omintakeista mielipidettä.
Hän oli aina iloinen kun hän sai ikäänkuin uudistaa omaa nuoruuttansa nuorien seurassa ja oli luonteeltansa sympaatinen, niinkuin sydämelliset ihmiset yleensä ovat; sentähden hän oli, kuten olemme nähneet, innokkaasti ottanut osaa George Belvoirin kunnianhimoisiin rientoihin ja hyvin taipuvaisesti mukauntunut Kenelm Chillinglyn omituisuuksiin.
Hän oli tuon ennen mainitun Kustaa Fincke'n poikia, luonteeltansa lempeä ja epäilemättä maakunnassa rakastettu. Hän sen vuoksi oli vakuutettu, että Savon asukkaat asettuisivat la'illisen järjestyksen puolelle, jos Nuijamiehet yrittäisivät tunkeumaan hänen lääniinsä. Mutta siinä toivossa Fincke kokonaan pettyi. Yht'äkkiä leimahti kapina ilmi tuleen Suur-Savossa.
"Oh! Sitäkö tarkoitat? Hän on enemmän hiljainen luonteeltansa, ja sen wuoksi pitää hän enemmän yksinäisyydestä kuin seura=elämästä.
Minä olen vakuutettu siitä, että hän on hyvä ja jalo luonteeltansa, ja että hän kannattaa pelastaa." Näin puhuessaan hän tarttui Mrs Bowles'in käteen. Tämä puristi hänen kättänsä ja hänen ylpeytensä katosi ja hän alkoi itkeä. Vihdoin hän jälleen toipui ja sanoi: "Se on kaikki tuon tytön takia. Hän ei ollut sellainen ennenkuin hän tutustui hänen kanssansa ja tämä teki hänen puolihulluksi.
Sillä hänen miehensä, joka luonteeltansa oli kylmä ja laskeva, muistutti häntä aina entisestä elämästänsä, kun hän vain uskalsi tehdä vähänkin vastarintaa tai hiemankaan viittasi suurempaan vapauteen, vaikka entisten erehdysten edesvastaus ei kuitenkaan kohdannut yksin häntä.
Päivän Sana
Muut Etsivät