Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Oliko tämä nyt tila, johon Chillinglyin niin kunnianarvoisen perheen perillinen, jonka kolmella sinisellä kalalla varustettu vaakuna oli alkuansa vanhimmasta englannin heraldikin ajoista, Edward III hallituksen ajasta, voi joutua loukkaamatta noiden kolmen kalan kylmää ja vanhaa verta? Entäs hän itse, Kenelm, noista kolmesta kaloista puhumatta? Mikä nöyryytys!
Ainoa, mikä häntä huolestutti, oli se vanha velka, joka olisi pitänyt saada suoritetuksi ennen kuolemaa. Mikään muu ei tuntunut pidättävän elämässä. Henrik hylkäsi teekeitoksen, mutta ollakseen loukkaamatta rouva Forsbergia niin oli emännän nimi: Johanna Forsberg, salli hänen levittää yllensä viltin, peitteen lisäksi.
Mutta jos nyt on asian laita tämmöinen, niin ei sovi kenenkään, tervettä järkeä loukkaamatta, luottamuksella odottaa kuolemaa, kosk'ei voi todeksi näyttää, että sielu kaikissa tapauksissa on kuolematon ja häviämätön. Ja jos hän tätä ei voi, niin täytyy kuolemata odottavaisen aina sielunsa puolesta pelätä, että se nyt tapahtuvassa ruumiin erkanemisessa kokonaan loppuu."
Hän oli seura-elämän henkenä; aina leikillinen ketäkään loukkaamatta; hänen tarinansa olivat kuuluisat koko ympäristössä, ja jos hän aterian loppupuolella toi esiin pari semmoista, sai hän kaikki ihmiset koko seurassa semmoiseen nauruun purskahtamaan, että he olivat tuolilta kaatua, joka on verrattoman hyvä asia pitkän syömingin jälkeen.
Hänen mielestään oli tärkeintä, ettei tehnyt mitään äkkihyökkäystä ihmisten kimppuun. Täytyi ymmärtää ihmisten tapoja, olla liiaksi tuomitsematta heidän heikkouksiansa. Ja niin oli pappi aina tehnytkin. Ollakseen loukkaamatta ihmisiä ja pysyäkseen seuroissa mielellään nähtynä, hän oli tietysti ainoastaan sen verran kuin omatunto salli, omistanut heidän maalliset tapansa.
Hän sanoi olleen myöhäistä siirtää vanha mies semmoinen kuin hän oppineen elämän keskeltä Oxfordista, Lontoon ja sen lähitienojen sivistyneistä oloista paikka-kuntaan, jonka hän ketään loukkaamatta luuli voivansa sanoa piammastaan sivistyksen äärimmäiseksi rajamaaksi.
Oskari pelästyi, vaan Josefinan hyppäminen oli onnistunut, sillä hän tiesi ison kinoksen olevan akkunan alla, jossa hän nyt aina kurkkuun asti seisoi lumessa, itseänsä loukkaamatta. Oskari kiiruhti pelastamaan häntä siitä, heitti laukun olallensa, saatti hänen rekeen, käärien nahka-peiton hänen ympärinsä. Siitä nyt ajoon. Hevoinen oli tukeva ja halullinen pakkasessa.
Mutta oletpa veikkonen vanhentunut, puhui hän, nousten rattailta ja korjaten olkalappujaan. Käynnistäsi vaan saatoin tuntea sinut. No syömmekö yhdessä päivällistä. Missä teillä täällä saapi kunnollista ruokaa? Enpä taida nyt ehtiä, vastasi Nehljudof ja ajatteli vaan kuinka pääsisi toveristaan loukkaamatta tätä. Mitä varten sinä olet täällä? kysyi Nehljudof. Asioita, veikkoseni. Holhous-asioita.
Myöskin ne taitavat miellyttää äitiä, jotka eivät muuta toivo kuin että heidän lapsensa pääsisivät tämän maailman kautta kulkemaan niin rauhallisesti kuin mahdollista, loukkaamatta ja loukkautumatta, ja että he eläisivät kauemmin kuin korpit ja tammet ja että heitä siunattaisiin niin useilla jälkeläisillä kuin mahdollista.
Jos se vain voisi tapahtua totuutta loukkaamatta! huudahti Lucia, jonka tulinen mieli yhä enemmän oli alkanut innostua siitä tulevaisuudesta, jota jesuiitta niin taitavasti osasi kuvata hänen eteensä. Mikä on totuus! jatkoi jesuiitta lempeästi ja vakuuttavasti. Oi, ystäväni, totuus on meidän uskomme, valhe on vääräuskoisten usko.
Päivän Sana
Muut Etsivät