Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 6. lokakuuta 2025


"Minä tahdon istua siksikun hän heräjää," olivat isän loppusanat, ja Martina kertoi uudestaan, kuinka Juoseppi toisna yönä oli monta kertaa huutanut: Eikö jo päivä? Poika käänsihen nyt vuoteellansa levottomasti, kun äite lausui nämät sanat, ja, heräämättä, ravisti hän itseänsä, ikään kuin torjuaksensa jotakin pahaa ja harmittavaista.

Muuten, lopetti hän kirjeensä, olen minä kauan ollut kivulloinen; nämä ikävyydet kaikki ovat vaikuttaneet minuun enkä minä luule elinaikaani enää pitkäksi. Nuo loppusanat tekivät Helenan hyvin levottomaksi. Mielellään olisi hän heti matkustanut Moskovaan; mutta sitä vastusti tohtori Alm jyrkimmästi.

Jo ijäisyyden tääll' oon istunut Ja huokauksiani lukenut. Ma kuolemaa jo itkusilmin pyysin, Ett' kahleesta mun kirvottaisi, että Mull' unijuoman tuskissani soisi; Vaan sydän vielä tykyttää. Sun laulus On aistit uupuneet taas virkistänyt. ANNA, kertoo ensimmäisen värsyn loppusanat. Taas synkeät varjot sa haihtuvan näät, Taas aurinko armas on muuttava säät; Ah, kaunis on lehtosen kaiku.

Koska näiden lauluin kahdessa erivärsyssä loppusanat aina vastaavat toinen toista ja koska ne ovat kansan, ei oppinutten tekoa, niin sopii niistä oppinuttenki nähdä ja hyväkseen käyttää, mitä kansa sellaiseen sanavastuuseen eli riimiin vaatii.

Päivän Sana

nyrkkejäkin

Muut Etsivät