Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. toukokuuta 2025
Milloin kirjailijamme tavoittelevatkin tunne-ilmaisua, jää se heillä joko komeilevaksi, paisutetuksi sanamahtiponneksi, jonka kumisevan, suuri-eleisen korskuuden ja kajahtelun alta kaikki persoonallinen tunteminen tuntuu jäätyneen, tai takeltuu se arkailevaksi, epäyksilölliseksi, matalaksi sentimentaalisuudeksi voimatta ainoassakaan sanassa tai tuntemuksessa leimahtaa todellisen elämäntunnon kirkkaaseen, paljaaseen, polttavaan loimoon.
»Tulkaa tulen ääreen, jos teitä haluttaa!» noita virkkoi puhuen Glaukukselle ja hänen seuralaiselleen. »En toivota ketään elävää olentoa tervetulleeksi paitsi huuhkajaa, kettua, ojakonnaa ja käärmettä en siis teitäkään tervehdi; mutta tulen loimoon voitte tervehtimättäkin tulla; mitä me kohteliaisuuksista?»
Kirkkaana ja viatonna kuin lainees tässä pikarissa kiirehtiköön sieluni elämän lähtehelle korkuudessa! Miksi unohti Canzio sun rikkaan sydämmes? Mutta ah! ei tiennyt, kurja, mitä teki hän sillon. Suo hänelle anteeksi ja sulje hänen sielunsa rukouksiesi loimoon pyhän ristin juurella. Se tee, sinä mun kaunoiseni, suvenihanaiseni, Mariamne!
KULLERVO. Eipä aarteet siellä; niitä muualta etsikää, jos heitä ensinkään Untolan tienoilla löytyy. TIERA. Mutta olvi meni, emmekä nyt kaulaamme kastaa saa. KULLERVO. Nauriskuopassa, nummen töyryllä tuolla, olvitynnyrit käsitätte. Mutta enemmin puita tulelle. Tässä on aika halko. Tule lisäksi loimoon sinä myös. VIKSARI. Yhteen iloon kaikki. Tiimanen. Tästä nousee ankara palo.
Päivän Sana
Muut Etsivät