Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. lokakuuta 2025
Aslak vaipui alas penkille ja sanoi matalalla äänellä, kätkien kasvot käsiinsä: "Sinä olet oikeassa, sinä saat opettaa minua sinun kaltaiseksi". Aslak jäi hetkeksi istumaan. "Milloinka me sitten lähtisimme sinne?" sanoi hän yht'äkkiä ja katseli Liviä. "Kohta, jos tahdot, minä olen valmis". "Ei, sinun pitää maata tämä päivä voimistuaksesi, niin lähdemme huomenna".
Mutta Aslak vartioitsee uskollisesti yössä, Jumala yllänsä, Livin käsi hänen omassaan. Aamulla joukon piti lähteä eteenpäin. Aslak sai kuitenkin muutamia miehiä avukseen, kantamaan Liviä pajuista tehdyillä paareilla alas lähimpään talonpoikais-taloon; sillä hän oli vielä niin voimaton ett'ei jaksanut paljon mitään. Guro tahtoi seurata heitä.
Se on kyllä arvattava; mutta niiden pitäisikin polttaa sinua sielun sisimmässä sopukassa, tiedätkös, ja Liviä minä pidän kädessäni, sitä lintua ei ollut vaikea kiinni saada; mutta kun se kerran on häkkiin joutunut, ei ole enää siivillä leuhottamista. Hei! Minun tekisi mieli tietää mitä äiti on sanova tästä". Ja näin sanoen hiipi Aslak sänkyyn yhtä hiljaa kuin oli sieltä tullut.
Hänen tyttärensä Julia, jota hän suuresti rakasti, tuotti kevytmielisyydellään hänelle paljon huolta; vahingollisen esimerkin tähden, jota Julia osoitti, katsoi Augustus olevansa pakotetta karkoittamaan hänet kaukaiseen saareen. Hänen toinen puolisonsa, vehkeilevä Livia, tuotti hänelle toisella tavalla monta ikävää hetkeä.
Hän pyyhki silmiänsä, ikäänkuin poistaaksensa tuota näkyä, mutta tuossa äiti makasi kylmänä ja kalpeana ja hänen suudelmansa poltti vielä Aslakin huulia. Hän juoksi tupaan huutamaan apua, mutta hän ei nähnyt Liviä. Hän juoksi kehdon luo, mutta lapsi oli poissa. Hän horjui kamariin, sängyn luo, jossa äiti makasi, heittäysi hänen päällensä ja makasi siinä niinkuin hengetönnä.
Aslak oli haltioissaan. "Jumala siunatkoon sinua, anna mun suudella sua!" Ja hän suuteli Liviä kerta toisen perästä, sulkien hänet syliinsä, tulinen kun oli luonnoltaan. "Suuri Jumala, kuinka kaunis sinä olet!" Hän suuteli Liviä vielä kerran. "Nyt sinä aina seuraat minua, eikö niin? Tästä päivästä me kuulumme yhteen".
Augustus Caesar kuoli sanottuaan vaimolleen: "Livia, muista meidän liittoamme. Jää hyvästi ja voi hyvin." Tiberius kuoli teeskennellen, niinkuin Tacitus hänestä sanoi: "Tiberiuksen voima ja tarmo oli kadonnut, mutta ei hänen petollisuutensa." Vespasianus kuoli kujeillen. Jakkaralla istuen hän sanoi: "Minusta on nähtävästi tullut Jumala."
Huhu tiesi kuitenkin, että hän oli kysellyt Liviä missä vaan oli sopinut. Livin sydän tykytti, kun hän sen kuuli. Herra Jumala, jos hän tietäisi Livin olevan niin likellä mutta vielä hän ei tohtinut mainita mitään, niin kauan kuin Aslak oli vastahakoinen. Aslak Braaten oli ollut yli kuukauden ajan uuden isäntänsä luona. Kesä oli kulunut, sato korjattu.
Myöhemmin päivällä kuuli sama mies, että Gunnar oli palannut kotia jälleen, tuo mies kirkkomaalla oli kaiketi ollut Gunnar, mutta häntä oli ollut mahdotoin tuntea. Ihmiset kertoivat hänen käyneen siinä talossa, missä Liviä, hänen tytärtänsä, oli kasvatettu, ja että niiden yhtyminen oli ollut kummallinen. Gunnar oli istunut tytär sylissä koko päivän ja silitellyt hänen päätänsä.
Nyt katseli hän niin oudon hellästi Liviä ja silitteli hänen päätänsä muutaman kerran. "Sinä kaiketi pidät hänestä, sinä", sanoi hän vitkastellen. "Sen teen", vastasi Liv, luoden silmänsä alas. Hän aikoi juuri sanoa enemmänkin, mutta sydän sykki niin ankarasti samassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät