Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025


Kaikki kapineet olivat ihmeellisessä järjestyksessä: matka-apteekki oli tomutettu, lintujen kuvat olivat asetetut kaikki rinnakkain yhteen riviin ja munakokoelman salaisuudet oli paljastettu kaikkien katseltaviksi.

Siitä päivästä alkaen huomasivat seudun asukkaat kummastuksella, että pehtoori pesi silmänsä joka päivä muutoin oli hänellä tapana tehdä sitä vaan sunnuntakisin ja että hän aina näyttäytyi pyhävaatteissansa. Näinä aikoina oli pehtoori taivaan lintujen kaltainen.

"Aika, täti Tammiharjun lähdöstä Helsingistä tähän saakka on minusta ollut kovin pitkä", sanoi Arvo; "minä olen niin hartaasti halunnut tänne maalle vihertävien puitten ja lintujen laulun keskelle. Kuinka maaseutu sentään on herttainen, ja kuinka ihminen tämmöisenä kauniina kesäiltana tuntee itsensä onnelliseksi, kun hän saa olla Jumalan vapaassa luonnossa."

Luuli tullehen kesänsä, aukaisi povensa auki, suven hellän hellitellä, ilman lintujen iloita vingahti vihainen tuuli, ulvahti salolla hukka, taivas viskoi talven lunta, kylä kylmiä sanoja. En ma kerran sen perästä ole nähnyt kesästä unta. Minä katselen kahta lehteä ja kahta kielon kukkaa, minä muistelen mustia silmiä ja muistelen mustaa tukkaa. Miss' on hän nyt? Mitä miettiikään?

Meri kimalteli auringon kultaamana, lintujen laulut täyttivät ilman, metsä ja puutarha hohtivat kesäpäivän runsaassa hehkuvassa ihanuudessa. Silmiä hiukaisi sydäntä vihloi! Hän palasi sairaan luo. Mitä hän voisi tehdä hänen edestään? "Kerttu, sano väelle, että kirkossa rukoillaan rouvan edestä. Et saa kehoittaa heitä sinne menemään, kerro se vaan heille."

"'Mitä sinä nyt näet? kysyi poika, ja antoi avaimen reijän olla avoinna. "'Niin, minä näen isäni puiston ja kaikki kukat, ja kuulen kaikkien lintujen ja puitten puhuvan ja purojen ja tuulen, kaikki kuni ennen'. "'Hyvä', sanoi poika, 'nyt olet sinä nähnyt kyllin'. Ja niin työnsi hän tittut'in kiini.

Ensi laukauksella korpit, varikset ja kalakaijat parkasivat pahat säveleet, toisella uudistivat he samat säveleet, mutta kolmannella muuttui tämä yhdeks ainoaksi, korvia halkaisevaksi lintujen konsertiksi, joka kajahteli kauas yli Varanginvuonon.

Muutamissa päivissä hän oli kuin kehittynyt nuoremmaksi ja noussut kuin nuuduksistaan. Jäykkyys ja entinen arkuus olivat kadonneet ja oli tullut liikkeitä ja äänen vivahduksia, jotka eivät olleet pitkään aikaan olleet käytännössä. Hänen olisi tehnyt mieli laulahdella ja iloita lintujen kanssa, jotka hänen herätessään visertivät kuin hänelle serenaadejaan pitäen.

Hän tunsi itsensä niin onnelliseksi ja riemulliseksi, että hänen täytyi antaa valtaa tunteillensa: Jos vaan joka pensas ruoho ja puu Kaikk' ois säveleiseksi luotu Jos laulaja enkelin suloinen suu Ois itse lintujen suotu, Ei Jumalan poikaa kyllin he vois Ei ylistää Vapahtajaamme.

Mutta vaikka tämä ratsastus oli ollut sangen hiljainen, tunsi hän, laulettuansa, seurauksen siitä. Nyt oli hän väsynyt, hurmeuksiin saakka väsynyt, niin että hän mielihyvällä vaipui viheriöille lehville ja sulki silmänsä. Pitkänänsä lavitsalla voitti hänet väsymys, ja houraavan uni hänet saavutti, niin ettei lintujen viserryskään häntä herättänyt.

Päivän Sana

oppineidenkaan

Muut Etsivät