Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Et tiedä kesän tullen Min syksy tuottavi! Jo ehkä tänä yönä Sua kutsuu tuomari. Pukusi huonon koitat Sä vaippaan kätkeä, Vaan kerjäläisen nuttu On vihdoin näkyvä. Jos aurinkokin laski, On moni vartia, Mi sydän-yöllä tutkii Jokaista soppea. Kas, illan hetket rientää, Soi ääni kellojen! Oo valmis joka hetki, Lähenee viimeinen. Laulettuansa hän nousi.
Mutta vaikka tämä ratsastus oli ollut sangen hiljainen, tunsi hän, laulettuansa, seurauksen siitä. Nyt oli hän väsynyt, hurmeuksiin saakka väsynyt, niin että hän mielihyvällä vaipui viheriöille lehville ja sulki silmänsä. Pitkänänsä lavitsalla voitti hänet väsymys, ja houraavan uni hänet saavutti, niin ettei lintujen viserryskään häntä herättänyt.
Tällainen luottamuksen osoite ilahutti soturia äärettömästi, ja laulettuansa ylistystä Cetewayo'lle mitä hassuimmilla sanoilla, hän riensi sisarensa majaan kertomaan siitä korkeasta suosiosta, joka hänen osakseen oli tullut, onnitellen yhä väliin itseään, kun muka niin hyvin tunsi Beidermann'ien jokapäiväiset kotitavat, joka seikka saattaisi ilman vaikeutta taikurin tyttärineen hänen käsiinsä.
Laulettuansa nämät kaksi värssyä, taukosi laulaja hetkeksi, jona aikana hän epäilemättä karkaisi muuten ehkä ei tarpeeksi vilkasta henkeänsä viinitilkalla. Senjälkeen aikoi laulu uudestaan. Kerromme tämän hänen nerontuotteensa kokonaisena, jättäen kuitenkin pois loppukerrot ja köörit, joiden sanat lukija, kahden ensimmäisen värssyn johdolla, helposti saattaa arvata.
Minä jatkoin sillä, että äkkiä havaitsin jonkun olevan keskellä jotakin laulua. Markham oli laulaja, ja hän lauloi: "Kun suruhun sortunut syömeni on". Laulun laulettuansa sanoi hän, että hän tahtoi esitellä "naisen" maljaa. Minä panin tätä vastaan enkä voinut sallia sitä.
Päivän Sana
Muut Etsivät