Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Herra Lindner nauroi lempeästi ja sydämellisesti; näkyi selvästi että tuo soma mies nauroi mielellänsä. "Niin, katsokaamme, rouvani, jos voimme sopia, koettakaamme.
Mutta kun tuo kymmenen tuhatta, hyvä mamma, on ainoastaan vähä osa perinnöstä, on toisilla sukulaisilla oikeus vaatia loppu, sillä Lindnerillä ei ole heidän valtakirjaansa mennä mihinkään sopimukseen." "Mutta jos Lindner ei suostuisi minkäänlaiseen sovintoon." "Silloin hän voi ottaa kaikki ja toiset eivät saisi mitään, sillä Lindnerillä on suuri lapsilauma, niin olen kuullut."
"Mutta," alkoi kamreerin rouva, "kun itse katsotte rahain jakamisen vääräksi, niin tulee teidän auttaa minua käyttämään oikeutta sen äärettömän perijäjoukon välillä, joka on kaikilta suunnilta kokoon käsketty." "Niinkuin on sanottu, niillä ei ole oikeutta saada mitään," sanoi herra Lindner; "mutta minä hävittäisin teidän, jos ottaisin luopumukseni takaisin." "Hävittäisin?"
"On, hän on ostanut itsellensä uudet." "Vai niin, mutta tuo vanha rouva ei ollut reivinna. "Oli, hän oli sama." "Ja minäkö en tuntisi reivinnaa, jonka olen nähnyt ja puhunut hänen kanssansa tuhansia kertoja?" Tällaiseen jankkaukseen rouvien kesken antoivat kamreerin rouvan vaunut johtoa. Koulumestari, maisteri Lindner istui kohtuullisessa päivällispöydässänsä, vaunujen seisahtuessa oven eteen.
Herra Lindner vei vieraansa sisimmäiseen huoneesen, joka piti kuvaileman kaikkein pyhintä, sillä se oli varustettu lukuisilla tauluilla, jotka somasti ladotuilla paperikehyksillä hienojen kultareunuksien kanssa kaunistivat seiniä. Hän katseli vierastansa kysyvästi ja osoitti pienelle sohvalle. "Minun nimeni on Miller," sanoi kamreerin rouva. "Te tunnette nimeni?"
Kun rouva lähti jälkeen puolenpäivän takaisin, seurasi herra Lindner häntä vaunuille ja näyttäytyi niin kohteliaaksi, ettei kukaan kaupungin rouvista ollut milloinkaan nähnyt tuota erinomaista miestä niin nöyränä ketään ihmistä kohtaan.
"Tunnen," sanoi Lindner; "tervetuloa! Tämä on minun vaimoni ja tuolla näitte lapseni; ne tulevat pian sisälle." "Minä tulin tänne..." "Kuulemaan jos minä ryhdyn käräjöimään teitä vastaan; ei, sitä en tahdo tehdä." "Hyvä herra Lindner, tässä on teidän sovintokirjeenne takaisin, minä teen teidän jälleen vapaaksi." Lindner katseli paperia. "Niin, sen minä olen kirjoittanut."
Ei, herra Lindner, minulla on säästettyjä korkoja, jotka riittävät minulle ja tyttärelleni." "Koko asia on ilkeä; sillä todellakin on inhoittava nähdä miten sukulais joukko kuin nälkäiset korpit heittäytyvät kullan ylitse, kun joku toinen, heille aivan tuntematon ja väliäpitämätön henkilö, on sen koonnut kokonaan toista tarkoitusta varten, kuin heille antaaksensa."
Mutta joulu tuli, piikoja lähetettiin useammalta suunnalta saamaan selkoa, jos herra Lindner ei ostanut jonkinlaista saalia vaimollensa, tahi jos hän ei miettinyt silkkihametta "tuolle ihmisraukalle", mutta ei mitään sellaista tavattu.
Tietäähän sen muutenkin, mimmoinen se kaupungin elämä on: Lindner eli rennosti, armas rouva auttoi, ja kun viimein sormet alkoivat kukkaron pohjaa tapailla, ajatteli kunnian-arvoinen vävymies: "parempi pikkuisen muassa kuin ihan ilman". Hän jalkoihinsa, lippasi Amerikaan, jossa toisia sellaisia veijaria kuuluu kyllä olevan. Miehet hoi, ottakaa kiini!
Päivän Sana
Muut Etsivät