United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sitten puhui hän ylen ylpeänä, miten hieno ja kunniallinen tämä talo oli, aivankuin talo olisi heijastanut loistonsa häneenkin. "Täällä ei koskaan kuule riitaa eikä karkeita sanoja. Kaikki ihmiset ovat niin hyviä. Tämä on varmaan kunnollisin talo koko korttelissa, ja vaikka kuinka nuuskittaisiin nurkissa, niin ei täältä löydetä mitään likaista.
"Mene pesemään itseäsi!" vastasi Miss Mary, kovin paheksivilla silmillä katsellen likaista Sandya. Miss Mary hämmästyi hämmästymistään, kun Sandy silmänräpäyksessä riisti päältään takin sekä liivit, heitti ne nurmelle, potki saappaat jaloistaan ja silmittömänä syöksyi mäeltä alas joelle päin.
"Teidän pitää avata sille pienelle kukkia myyvälle tytölle ja päästää hänet sisään." "Kukkaistyttökö?" "Niin." "Ostaako herra kukkia?" "Ostan." "Voinhan minä saada rahat ja ostaa kukat ulkona etehisessä, niin pääsemme kuljettamasta sitä likaista tyttöä huoneisiin. Herra ei sitäpaitsi osaa tinkiä." "Ei, hänen pitää tuleman tänne sisälle." "Mutta miksi niin?"
Rouva pudisti lempeästi päätään ja, osoittaen veljen nokista, likaista ulkomuotoa, nuhteli häntä ystävällisillä sanoilla. "Mutta, rakas veljeni, minkä vuoksi täytyy sinun itse toimittaa tuommoista työtä?" "Työ ei ole mikään häpeä; mitä itse voit tehdä, sitä älä usko toiselle". "Minä suutelisin sedän kättä, jos vetäisitte pois hansikan", sanoi leikkiä laskien nuori Károly herra.
Muistatko Akimia, tuota likaista kerjäläistä, jonka oli tapana käydä tästä ohitse, ja joka aina uhkasi minua sekä kiristeli minulle hampaitaan, kun en antanut hänelle sitä, jota hän vaati?
Ah kuinka minua iljettää tämä maailma! Minä voisin väliin polttaa sen herroineen, narrineen, päivineen. Sinne ne häviäisivät kaikki ne ylpeät ja kaikki ne ulkokullatut ja kaikki ne keikailevat ja ne hienot, jotka liassa rypevät liassa liassa niin sillä likaista se on, että meikäläinenkin siitä tympääntyy Manda!
Jälkimäinen oli vielä kiihoittunut suukopusta, jota hän oli pitänyt teurastajan kanssa, sillä hän oli aina hävytön ruokavarainsa hankkijoille ja antoi imettäjäinsä syödä kelvotonta tavaraa, jota hän oli saanut polkuhinnasta. Samoin säästi hän rahaa puhtauden kustannuksella; kaikki, mikä ei näkynyt, sai olla kuinka likaista tahansa.
"Millaista on tie?" "Hyvää on tie Nikolai Jeremeitsh. Likaista on vähäsen." Talonpoika puhui hiljaa ja verkalleen. "Mitenkäs muija jaksaa?" "Mikäpäs hänen on jaksaessa?" Talonpoika huokasi ja astui askeleen. Nikolai Jeremeitsh pisti kynän korvansa taakse ja niisti nenäänsä. "Mille asialle tulit?" kyseli hän edelleen, pistäen kirjavan nenäliinan taskuunsa.
"Kiitän nöyrimmästi, mutta minä olen liian ylhäistä syntyperää, ruvetakseni alhaista käsityötä oppimaan!" vastasi poika ylpeästi. "Olen liian rehellisistä vanhemmista, vaihtaakseni uskontoani, kuten prinssit ja prinsessat, jos heillä siitä on maallista etua, ja minä rakastan tätä vanhaa, likaista Juutalaiskatua liian paljon, voidakseni sitä koskaan hylätä.
Tämä kaikki on niin rumaa, likaista ja kiusallista!" Kun pikku poika näki hänen itkevän, heittäysi hänkin pelästyneenä äitinsä rinnoille ja itki. Ja Norine painoi häntä tulisesti rintaansa vasten. "Poika parkani! Poika parkani! Kun sinä vaan et saisi kärsiä siitä, kun kärsimykset eivät vaan kohtaisi sinua! Oi, se olisi julma rangaistus!