Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Ensimäinen hyökkäyksemme saattoi kohta preussiläiset ja tanskalaiset häiriöön, mutta ruhtinas Leopold oli uljas sota-herra: hän kokosi jälleen hajoitetut joukkonsa ja karkoitti meidät neljäsosa-tunnin ajan kestäneen verisen tappelun jälkeen takaisin leiristä ja yli haudan jälleen. Jopa ajoi hän meitä lakealle kentällekin jäljistä.
Leopold Travers on pitänyt lyhyen, mutta totisen keskustelun tyttärensä kanssa, ja on nyt lähtenyt ratsastamaan. Hän on vielä kaunis ja muhkean näköinen ja kun hän on London'issa, on hän tuskin vähemmän huvitettu nuorien seurasta kuin silloin kun hän itse oli nuori.
Hänen kruununvasallinsa, Champagnen kreivi, oli tehnyt saman päätöksen, eikä tarvinnut kummastella, jos Itävallan Leopold, jota Richard niin kipeästi oli loukannut, mielellänsä käytti tilaisuutta luopuaksensa hankkeesta, jonka johtajana hänen kopea riitaveljensä tulisi pidettäväksi.
Kenelm vastasi innokkaalla äänellä, joka oli hänelle omituinen: "Olemalla pelkkänä katselijana, valitettavasti!" Leopold Travers'ista tuntui keveämmältä, kun hän oli kirjoittanut Georgelle vastauksen. Hän ei ollut kertomuksessaan Chillinglylle ollut aivan niin ajullinen, kuin ehkä näytti olevan.
Mutta niinä harvoina hetkinä, kuin hän oikein innostui, löytyi Sir Peterissä sydämen hehkua, vieläpä ajatusvoimaa, joka paljon suuremmassa määrässä, kuin Leopold Traversin synnynnäinen vilkkaus, ilmaisi niitä ominaisuuksia, joita enin rakastamme ja ihailemme nuorissa. "Hyvä Sir Peter, tekö olette? Minä olen hyvin iloinen saada teitä jälleen nähdä," sanoi Travers.
Kun hän sai nähdä herttuan venheessä, huusi hän hänelle ettei suinkaan antautuisi uhkaavaan vaaraan ja koetti nyt kaikella tavalla estää yli-menemistä. "Jos te ette tahdo seurata", vastasi herttua vakavalla äänellä, "niin minä näiden kahden miehen avulla pelastan onnettomat." "Ei se käy laatuun", huusi tuskallisesti kalastaja, "venhe on kovin pieni." "Saamme nähdä", vastasi Leopold herttua.
Siitä hetkestä alkaen, jolloin Mérautin pikku oppilasta ei enään kutsuttu Zaran kreiviksi, vaan kuningas Leopold V:ksi, oli hän kerrassaan muuttunut olennoltansa.
Se välähti ilmassa ja suurimestarin pää vyöryi teltan toiseen päähän, vaan ruumis jäi sekunniksi seisomaan malja yhä kädessä, ja kaatui sitten, jolloin juoma sekaantui suonista purskahtavan veren kanssa yhteen. "Petosta!" huudettiin joka taholta ja Leopold, joka seisoi lähinnä Saladinia ja hänen veristä miekkaansa, juoksi taaksepäin, ikäänkuin peljäten että nyt tulisi hänen vuoro.
Hänen ystävänsä alkoivat pudistaa päätään ja kutsua häntä "poika paraksi;" mutta Leopold Travers oli kaikkien vikojensa ohessa kuitenkin pysynyt vallan erillään niistä kahdesta paheesta, joista mies harvoin voi itsensä vapauttaa. Hän ei ollut milloinkaan juonut eikä milloinkaan pelannut. Hänen hermonsa eivät olleet turmeltuneet, hänen aivonsa ei ollut tylsettynyt.
Mutta katso, tuossa se mies, jota saan kiittää tästä onnellisesta ja vankasta olostani, osaltaan häntäkin, yhtä vapaussotamme sankareista! Tuossa hiekan alla nukkuu tiedäthän, mies, josta kai olen jo sinulle kertonut, maisteri Bongman. Niin, siinä hän nyt on, Väinö Leopold Henslev Bongman.»
Päivän Sana
Muut Etsivät