Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Sisaret kummastelivat ja pahoittelivat Saaran mielen muutosta; Louise oikein siitä loukkaantui. «Olimmehan jo niin varmasti sopineet asiasta! Kuinka nyt kävisi kolmen sulottaren?» Saara vastasi, että ken hyvänsä tulkoon kolmanneksi. Hänellä puolestaan ei ollut sitä kunniaa. Sisarten mielestä Saara oli sangen epäsuloinen. Eeva juoksi Leonoren luokse näyttämään ostoksiaan.
Eräänä päivänä parantumisen alussa, istuessansa jo vuoteessansa ja katsellessansa kaikkia miellyttäviä esineitä, joita rakkaus ja koti kokoo armaan kärsivän ympärille, hän kumartui Leonoren puoleen sanoen: «Oi, kenpä ei tahtoisi elää nähdessään itsensä niin rakastetuksi?» Sillä välin oli Louisen hääpäivä lähestynyt.
Parin viikon kuluttua aion lähteä matkalle, jota olen halunnut jo monta vuotta; tahdon käydä äitini ihanassa synnyinmaassa. Tahdotko sinä, Eeva, minun kanssani hengittää sen raitista vuori-ilmaa? Yksinäni minulla tuskin olisi iloa siitä; sinun ja Leonoren seurassa se minut uudestaan nuorentaa.
«Missä on Eeva?» kysyi Jeremias Munter kiivaasti ja tyytymättömällä äänellä Louiselta angleesin ja valssin väliajalla. «Hän jäi kotiin Leonoren luokse. Hän tahtoi välttämättömästi.» «Niin tyhmästi! Minkä tähden sitten tulinkaan tänne?» «Niin, sitä minä en todellakaan voi sanoa!» vastasi Louise hymyillen. «Ettekö?» tiuski assessori, «no sitten minä sen teille sanon, Louise sisko.
Oli Leonoren syntymäpäivä ja perhe oli toimittanut hänelle äkkiarvaamattoman ilon, pienen lahjan, hänen mieleisensä lahjan, joka oli sievä ja samalla mukava. Lahja oli itsessään vähäpätöinen; minkätähden se sittenkin tuotti meille kaikille niin paljon iloa? Minkätähden olivat hänen hurskaat silmänsä ja meidänkin suloisten kyyneleiden kostuttamat?
Hän itse Leonoren avulla joka oli kaikkien apuna ynnä Jacobi olivat ottaneet niskoilleen kaikki illan juhlahommat, niin etteivät vaivaisi Eliseä eivätkä tekisi häntä levottomaksi. Illallispöydässä istuivat kihlatut vierekkäin syöden seitsenkuorista puuroa.
Opettajattaren paikka eräässä kaupungin oppilaitoksessa oli haettavana ja Eeva halusi heti saada sen, mutta ainoastaan kesän ajaksi, jolla ajalla hän Leonoren kanssa valmistautuisi syksyllä perustamaan kasvatuslaitoksen, jota he jo kauan olivat tuumineet ja joka tuottaisi heille itselleen hyödyllisen ja itsenäisen toimeentulon. Eeva pyysi isänsä suostumusta siihen tuumaan.
«Ja vaikket tulisikaan hyvin kauniiksi, niin voit varmaankin tulla erinomaisen miellyttävän näköiseksi. Sinussa on todellakin jotakin erityistä, ja minä kuulin juuri pari päivää sitten isän huomauttavan äidille siitä.» «Sanoiko hän todellakin niin?» Leonoren kasvot kirkastuivat yhä enemmän. «Sanoi kyllä! Oi Leonore, mikä on kauneus?
Eevan muodossa ja koko olemuksessa oli jotakin maailmallista, joka saattoi Leonoren aavistamaan, että suuri epäedullinen muutos oli tapahtunut rakastetussa siskossa. Ja kohta tulikin ilmi, että Leonore oli aavistanut oikein.
Hän, joka meni sinne puolisoiden edellä, lähestyi hiljaa hautaa ja jäi seisomaan parin askeleen päässä siitä. «Eeva!» lausui rukoileva ja surullinen ääni, Leonoren. Laamanni seisahtui Elisen kanssa parin tuuhean kuusen taakse. Juuri samalla paikalla hän oli seisonut kerran ennen ja kuullut sangen toisenlaisen keskustelun. «Eeva!» toisti Leonore vielä kerran sanomattoman hellästi.
Päivän Sana
Muut Etsivät