Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
Luonteeltaan oli Descartes lempeä ja hiljainen. Pukunsa oli yksinkertainen, mustasta kankaasta tehty; ruoan suhteen hän oli hyvin kohtuullinen. Sekä luontaisesta taipumuksesta, että tutkimuksiensa häiritsemättömän harjottamisen vuoksi vetäytyi hän kernaasti yksinäisyyteen.
Mä etsin huvitustani Ja elän tällä lailla, Kuin kesälintu laulelen Mä näillä Pohjanmailla. Vaikk' on kylmät kylämme Näillä sydänmailla, Vaan on luonto lempeä Laulamahan aina. Kuullaksesi kultani En laulamasta lakkaa, Kun mä etsin ja nyt löysin Ystäväni rakkaan. Kun on meillä rakkaus, Niin ei puutu mitään, Ennen kaikki maailmassa Unhottaman pitää.
Ruustinnan poika oli jo aikoja sitten päässyt virkamieheksi ja ainoastaan tyttäret olivat hänen luonansa. Niin oli ruustinna melkein kuin pojaton. Tosi-olossa olin ruustinnan perheessä hyyrillisenä, asuen heillä maksua vastaan. Ruokaa tuotiin minulle kotoa, vaikka se heillä valmistettiin ja minä sain syödä heidän pöydässänsä. Mutta vieläkin täydeilisemmässä tosi-olossa olin minä ruustinnan poika ja oikea lempilapsi ja hänen tytärtensä veli. Ei äidillisempää hoitoa näet kuin minä pruustinnalta sain, eikä sisarellisempaa lempeä kuin hänen tyttäriltänsä nautin, voi mikään oikea sukulainen, äiti tai sisar, antaa.
Pöytä oli katettuna, vanhanaikuset, kultareunaset teekupit ilmottivat, että nyt oli juhla, pullero, kiiltävä teekeitin seisoi siinä muita korkeampana, porisi hyvillä mielin ja näkyi ikään kuin lempeä emäntä ystävällisesti komentelevan kaikkia pöydällä olevia Jumalan antimia. Menin uunin luo, lämmittelin.
Niin vanha vuosi hiljaittain Vierähti vaivaloinen, Ja yhtä pian kiiruhtain Jo sijaan riensi toinen; Onk' iloinen vai iloton, Ei kukaan tiedä, varma on Ett' on se toisenmoinen. Hän lempeä ja voimakas Jo saapui, meit' on lässä. Uus aika nuori, toimekas Se meilt' on kysymässä: Jos Jumalan ja isänmaan Puolesta työmme ainiaan Täytämme elämässä.
Pureskeli sitte hetkisen ja kauheasti kiroten sylkäsi viimein Jumalan viljan suustaan lattialle. "Pietarin sydämen ympärille viime aikoina jähmettynyt kuori oli nyt murtunut, mutta sitä ei ollut sulattanut nöyryyden auringon lempeä lämpö, vaan ylpeyden kylmä, kaikki kutistava voima oli siihen saattanut railon halkeamaan.
Ehkä on parasta etten milloinkaan enää puhu tuosta ikävästä jutusta»! arveli Elise valmistautuessaan menemään vierashuoneesen, minne hänen miehensä jo oli mennyt. Hän tunsi nyt varsin selvään, että kaikki jälleen oli hyvin, että Elisen lempeä ja myöntyväinen luonne ei vaatinut mitään lisää. Mutta ehkä hän juuri sentähden tuli yhä tyytymättömämmäksi itseensä.
Thorbjörn vakaasti silmäili koulutoveriaan; "tahdon puhella kanssasi sitten," lausui hän. "Hyvältä tuntuu saada keskustella jonkun kanssa," vastasi mies piiskan varrella raapien rattaiden pohjaa. "Terve tuloa meille," sanoi Maria, ja Thorbjörn samoin kuin isänsäkin säpsähti ja katsoi häneen; he aina unohtivat, että hänellä oli niin lempeä ääni.
Ei, se on tullut niin aavistamattoman äkisti. Ei hän ehdi tänne ennen, kuin kaikki on lopussa. Rakas, vanha ystävä Aleksander, luuletko, että Herra jo... Kyllä minä sen tiedän. Se on kuolema. Ja hän katsoi miettiväisesti ylös, ikään kuin odottaen jotakuta. Hänen katseensa oli lempeä ja valoisa. Me olemme nyt kahden kesken, sanoi hän, ota vastaan minun tunnustukseni.
Päivän Sana
Muut Etsivät