Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Koko elämäni olin tehnyt työtä ja ollut puutteessa ja vihdoin saanut lepoa ja hauskuutta ja sitte 60 vuoden ikäisenä minun uudestaan piti ruveta "ansaitsemaan leipääni", ja tämä ei tapahtunut minulle oman huolimattomuuteni tai kykenemättömyyteni tähden, vaan toisten kevytmielisyyden takia, kun heillä ei ollut kunnian tuntoa.
"Setä kulta, siihen kyllä vielä on aikaa", sanoin minä. "Jos vaimo minulle on suotu, niin kyllä sen löydän, päästyäni omaan leipääni". "Elä, Harryseni, odota kunnes rikastut. Hanki itsellesi uskollinen ja reipas tyttönen, joka sinut ottaisi, vaikka oletkin köyhä; niin sinunkin vanhempasi tekivät, ja ken oli onnellisempi ja iloisempi kuin he!
Sinun täytyy tehdä se taikka minä ajan sinut talosta pois ja teen sinut perinnöttömäksi. Sen voitte tehdä, isä, minulla on kyllä voimia ansaita leipääni itse. Niin, isä, antakaa Bincentz'ille kaikki paitsi minut. Joutavaa lorua, sanoi Stromminger. Pitääkö ihmisten sanoa minusta ett'en voinut edes omaa lastani hallita?
Sinun leipäsi kasvaa minun talossani niin kauan kuin siellä vaan viihdyt. HANNA. Sen tiedän kyllä, rakas täti; mutta minä en tahtoisi syödä leipääni laiskana ja toimettomana. Ei, työtä ja vaivaa ja sitten elää omasta ansiosta siinä minun suurin toiveeni. KANTTORI. Se toiveesi pian toteutuu. HANNA. Minä luotan sinuun.
»Ja jos niin ei tapahdu», intti talon herra, »julistan minä kapteenin sanoilla puhuen ettei mikään tänä iltana tapahtunut seikka, ei edes sekään, että hän on minun leipääni ja suolaani syönyt ja minun kanssani juonut maljoja paloviinassa, Bordeaux-viinissä tai usquebaugh'issa, saa minua estetyksi halkaisemasta hänen kalloansa niskaluuhun asti.»
Sitte asettui hän oveen seisomaan ja huusi: "Pois te, sen rosvot! Ennen maailmassa oli laki oikeutena, vaan nyt on vääryys lakina? Varkaat kirjoittavat lakia rehellisille ihmisille ja nyt varastetaan lain nojalla! Sinä, sen rihkamoitsija, joka et tee niin mitään, vaan syöt minun leipääni, tiedätkö sinä, että siis olet minun leivässäni?
Mutta te puhutte niin että toinen voi ymmärtää; jos minä saisin jäädä teidän luoksenne, olisi se minulle parasta! Kyllä tekisin työtä yöt päivät ansaitakseni leipääni. Kirkkoherra mietti kauan ja pudisti sitten päätänsä surumielisesti. Se ei sovi, lapseni. Vaikka kuinka ajattelisin, niin se ei käy laatuun.
Olin 12 vuotta vanha, kun lähdin vanhempaini tyköä vierasta palvelemaan ja itse leipääni ansaitsemaan. Ei ne voimat olleet juuri vahvat ensialussa, vaan niitä palkitsi osaksi uutteruus. En jaksanut esim. hevosta ajaissani kuormaa nostaa ylös pystyyn, kun se kaatui, vaan täytyi purkaa ja panna uudestaan, jolla tavoin pärjäsin kuormat kotia.
En, vaikka kohta täytyisikin jättää kotoni ja muualta hakea leipääni. Minä ja Lyyli osaamme molemmat työtä tehdä.» Näin ajatellen Mikki läksi eteenpäin kaunista metsäpolkua, ja surunsa haihtui haihtumistaan, sillä koko luonto hänen ympärillänsä iloitsi. Lintuset laulelivat iloisesti, tuomet ja pihlajat tuoksuivat. Siellä ja täällä näkyi valkea korkealle leimuavan palavista tervatynnyreistä.
Kun Albreckt otettiin vangiksi ja sota loppui, sain minä eron ja olin köyhänä ja hylättynä paraassa ijässäni, tietämättä, mitä piti edesottamani, ansaitakseni leipääni.
Päivän Sana
Muut Etsivät