Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Hän otti sanomalehden takkinsa sisätaskusta, oikaisi sen suoraksi, etsi paikan ja ojensi lehden Paavo Kontiolle otsaketta sormellaan osoittaen. Tuossa! Lue! Missä? Paavo Kontio tempasi lehden häneltä ja luki hätäisesti:
»Epälaillinen kuvernööri Lindh ja kutsunnat» ... »Titulus Lindh ja kuntien sakot»... Heittää lehden pöydälle.
Hänelle ennustettiin suurta tulevaisuutta. Mies, jolla oli hänen ihmeellinen muistinsa ja harvinainen järjestämiskykynsä ei saattanut välttää korkeimpia arvonasteita. Niinkuin sanottu oli hän kaupungin virallisen lehden toimittaja.
Hän johtaa lehden aivan samoin kuin teidän aikakautenne toimittajat, mutta hänen ei tarvitse ottaa huomioon rahallisia näkökohtia eikä puolustaa yksityispääoman etuja vastoin yleistä hyvää. Ensi vuoden kuluttua valitsevat tilaajat uudelleen joko entisen toimittajan seuraavaksikin vuodeksi, tai kutsuvat toimittajaksi toisen henkilön.
"Minun täytyy pitää se visusti, rouva Helldorf on niin kauan hoitanut sitä minulle me olemme yhdessä pitäneet sitä silmällä ja nähneet jokaisen lehden kasvavan", lausuin häntä katsellen, hänen tarjotessaan sitä minulle.
Ikäänkuin mielihyvissään siitä että saattoi sotilaita huvittaa, hyppäsi marabuti ylös maasta, ja alotti ihmeellisellä ketteryydellä huimaavan hyppynsä, joka, kun sitä vertasi hänen hentoon ja laihtuneeseen ruumiiseen, teki hänen kuivan lehden näköiseksi, jota talvimyrsky pyörittelee.
"Koettelen lukea lehden suonia, voidakseni sitte lukea hietajyvät merestä, ja sitte aion mitata koko ijankaikkisuuden. Mutta sitä ette ymmärrä, lapsukaiset." "Vai niin", sanoi Tahvo, joka ei muuta ymmärtänyt, kuin että tuo kaikki oli hyvin kummallista. "Mitäs se luonnon salaisuus on semmoista?"
Täten kului kymmenen vuotta. Ingeborg oli vielä yhtä kaunis, ja näytti siltä kuin luonto olisi määrännyt hänen viemään kesän kukkaa syksyyn, ainoankaan lehden putoamatta kukan kuvusta.
Mistä tiedät, että saat hyvän onnen? No onhan siinä jo aluksi onnea, kun yhdenkin lehden olen saanut myytyä, vastasi Joju ja riensi toverinsa jälkeen. Paras, että menemme eri haaralle, sanoi Korpi. Mennään vain, ja huomenna tapaamme toisemme taas. Joju lähti nyt kulkemaan ja kiertelemään kaupunkia pitkin. Hän kävi vain välillä kotona syömässä, ja meni jälleen ulos.
Kun Sanan Saattaja v. 1836 taukosi »viestiään viemästä», ei Juteininkaan ääntä kuultu, ennenkun saman lehden jälleen herättyä eloon v. 1840, jolloin hän julkaisi kaksi verraten huomattavaa runotuotetta, siihen nähden, näet, että hän jo oli vanha.
Päivän Sana
Muut Etsivät