United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Erään Wieprtz-joen sivuhaaran varrella joen, jonka puolalaista nimeä ei kenenkään kieli käänny lausumaan, näkyy vielä tänäkin päivänä Radzynin linnan jäännökset, josta linnasta samanniminen kaupunki myöhempinä aikoina on nimensä saanut.
Ja hänpä se ehkä onkin pätevin lausumaan erään teoksen aatteeseen nähden keskittävimpiä loppurepliikkejä, joka ilmaisee vaaralaisten tajunnan oikeasta kristillisestä mielialasta, mutta samalla on oikeutettu syytös heitä itseäänkin vastaan: Rukoilla niidenkin edestä, jotka meille pahaa tekevät, niin on käsky.
Näinpä puhkes moni lausumaan: "Kullakin on täällä tehtävänsä, Jonka saanut onpi Luojaltaan, Jonka täyttää tulee eläissänsä. Ehkä kulkulaisna laulaissansa Tehtäväns juur' täytti Laulu-Hansa!" Mustalainen. Yksin kulku kolkoks käy. Terve matkamiesi! Mustalaisen seura suo hupaa kukatiesi. Kulkenut oon iloiten Halki maitten useitten. Koti kaikkialla Mull' on taivasalla.
Mutta milloin tätä sydämellistä sääliä ei ole, silloin on mahdotonta mitään tehdä; silloin ei saa lii'oin pakoittaa itseänsä lausumaan myötätuntoisia sanoja eikä vaivata sydämestään huolehtivia ihmisiä osanotto-tervehdyksillä. Mutta joka ei tunne sydämellistä sääliväisyyttä, sen ei tarvitse uskottaakaan itseänsä olevansa kristitty.
"Tulevaisuutenne olkoon Herran kädessä", sanoi isäntä puheen lopulla. Emäntä huokasi syvään ja katsahtaen poikaansa silmillä, joissa asui hellä, pelonsekainen toivo. Se oli se huokaus, jonka niin moni äiti lähettää Korkeimman tykö rakastetun pojan tai tyttären tulevaisuuden tähden. Oi sitä äidin rakkautta ja hellyyttä! Ryhdyin viimein lausumaan jäähyväisiäni talonväelle.
Hän tämän tunsi Kustaan sodast' asti; nyt ukon käsi liikkui kankeasti, se pärrytykseen tuskin taipuikaan; hän paraateissa harvoin nähtiin myötä, vaan aina, missä tehtiin verityötä. Näin kenraal' loihe hälle lausumaan: "Jo etkö, veikko, ole kyllästynnä, tääll' eikö löydy miestä nuorempaa? Täss' olet kaiken päivää köykistynnä, et liikkumaan nyt palikoitas saa."
Aikoessani jättää paikan, missä olen kuusi vuotta työskennellyt, sanoi Rautio syvällä, selvällä äänellään, tunnen halun lausumaan muutamia sanoja jäähyväisiksi koululle ja Honkalan kunnalle.
Mutta minä kirjoitan sinulle muutamia näistä värsyistä, joita sinä pidät niin suuressa arvossa, koska en voi luottaa siihen, että kykenisin niitä ulkoa lausumaan." Kynäänsä tarttuen piirsi hän nuot värsyt papyrus-arkkiin, jonka hän antoi Cineaalle.
"Vai niin", puhkesi hän tuimasti lausumaan. "Vai niin, että sinä turhan päiten aiot toimittaa kunnialliset vanhempasi vanhoina päivinään mieron tielle. Ett'es jo häpeä! Minä annan nimismiehen jo ihan ensi käräjissä sakottaa sinua Mandan kanssa yhdessä asumisesta ja elämisestä. Ja sitte et enää saa itsellesi kunniallista vaimoa, vaikka maan alta etsisit. Se on varma se."
Mutta nyt pyysi hän myös minulta tuota sinä-sanaa; hän pyysi minua lausumaan sen ainakin yhden ainoan kerran, ja minä ajattelin: Olkoon menneeksi! Kun kätemme olivat yhtyneet jäähyväisiksi, sanoin äkkiä, mutta punastuin sitä sanoessani: 'Sinusta minä pidän niin paljon! ja jätin hänet kiiruusti. Nyt tiesin tehneeni hänet iloiseksi.