Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Minä soisin sydämestäni, että hän kirjoittaisi minulle; ja välisti olen tuuminut itse kirjoittaa hänelle. Minä tiedän varmaan, että se olisi hyvä meille molemmille. Hän sanoi aina, että se teki hänen hyvää, kun hän puhui taikka luki noita vanhoja latinaisia virsiä minun kanssani; ja minä tiedän, etteivät ne koskaan tuntuneet niin todellisilta ja oikeilta, kuin milloin minä lauloin niitä hänelle.
Itse oli hänen tapansa välisti, kun hän oikein oli innossaan, sekoittaa puheesensa latinaisia sanoja, vieläpä kokonaisia lauseita ja värssyjä latinalaisten runoilijain teoksista.
Hän taputti kahdella luurangon-tapaisen, oikean kätensä etusormella vähäistä nuottia leuallensa ja lisäsi: "Niitä on lauseita, näettekö, Master Copperfield latinaisia sanoja ja puheenparsia Mr. Tidd'issä, jotka koettelevat semmoista lukiaa, jolla on minun halpa kykyni". "Tekisikö mielenne oppia latinaa?" kysyin minä vilkkaasti.
"Paitsi sitä käytti hän silloin tällöin latinaisia sanoja, jotta päätimme häntä paremmaksi, kuin tavalliseksi soturiksi." "Ystäväni", hän kysyi, "mitä Schweitzissä Lutherista ajatellaan?" "Siellä, niinkuin joka paikassa, pitävät eri mieltä hänestä.
Gottfried kysyi, mitä oli tapahtunut. "Siinä on vaan muutamia T:ri Lutherin latinaisia thesejä aneita vastaan", lausui muuan ylioppilas. "Hän kehoittaa niissä väittelemään asiasta." Minä rauhotuin, kun kuulin, ettei mikään hätä ollut, ja Gottfried ja minä menimme levollisesti kirkkoon. "Se on vaan joku yliopiston asia", minä sanoin.
He olivat pysähtyneet erään yksinkertaisen, hiotun kiven eteen. »Kenenkäs se on?» kysyi Uutela, joka ei osannut latinaisia kirjaimia. »Saksan Ingrid», luki morsian. Mitään muuta ei kivessä ollutkaan, ei edes syntymä- eikä kuolinpäivää. »Vai niin, vai se nyt on sen Saksan Ingridin ja oikein kivi!» Morsian käveli edelleen, mutta Uutela jäi yhä kiveä katselemaan. Merkillistä!
"Noh niin, kultuurilla te epäilemättä olette runoja sepittäneet." "Latinaisia runoja kyllä ja joskus kreikkalaisiakin; minun oli pakko tehdä sitä koulussa. Mutta ei se minua huvittanut." "Koettakaa englannin kielellä." Kenelm pudisti päätänsä. "Ei, en minä. Suutarin tulee pysyä lestissään."
Mutta Evasta ei kukaan puhunut minulle, paitsi pikku Thekla, joka ehtimiseen lauloi minulle niitä latinaisia virsiä, joita Eva oli opettanut hänelle, ja kysyi, lauloiko hän niitä ollenkaan samalla tavalla kuin Eva. Minä vastasin hänelle: "kyllä." Sanat olivat samat, nuotti sama, ja suureksi osaksi hän lauloi niitä samalla lempeällä, kunnioittavaisella, viattomalla tavalla.
T:ri Martin, joka nyt saarnaa vaaliruhtinaan uudessa yliopistossa Wittenbergissä, on varmaan, luulemme, puhunut meidän puolestamme vaaliruhtinaalle, ja isämme on määrätty hoitamaan sitä kirjapainoa, joka tänne laitetaan erittäin latinaisia kirjoja varten. Ja mikä vielä suloisempi on, tämä lahja tulee meille epäilemättä Fritziltä.
Olemme näinkin laajasti, jos kohta ei perinpohjaisesti, esittäneet Rask'in oikeinkirjotusuudistusehdotuksen, mikäli siitä Renvall'in kirjeistä selkoa saa, sillä Juteinille Rask luultavasti oli tehnyt saman ehdotuksen, päättäen hänen esityksestään v. 1819 Lasten Kirjansa toisessa painoksessa, että »latinaisia» eli antikva-kirjakkeita käytettäissä suomessa sopisi merkitä pitkiä ääntiöitä korkomerkillä eli vinopilkulla, niinkuin lukija esityksemme 76 ja 78 sivuilla on näkevä.
Päivän Sana
Muut Etsivät