Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Paljon näkyi sairas kärsivän sisällistä tuskaa, vaikka vältti huutaa sitä julki, jottei saattaisi itkeviä enemmän suremaan. Lapsetkin siinä usein kihertelivät mummonsa sairasvuoteen ympärillä ja pillahtivat aina tuskan aikana itkemään. Pienimmätkin sen vaistomaisesti huomasivat, kun näkivät äitinsä silmistä raplattavan alas suuria karpaloita.
Ja ne minusta yhä enemmän sopivat yhteen, nämä kaksi. Tie kiertää metsän läpi taloa kohti ja tiellä tulee portti vastaan. Ja siinä on taaskin palanen Topeliuksen omaa runoutta, ja mieleeni muistuvat nuo kolme, joista hän on niin monta kertaa runoillut: »Grinden, vägen och skogen» portti, tie ja metsä. »Och barnen vid grinden!» Ja siinä ne ovat lapsetkin.
Ensin pelästyi Mathieu ja luuli, että tuo valloittajajoukko voi tehdä mammaparalle hirmuisesti pahaa. Mutta Marianne rauhoitti häntä ja nauroi yhtä äänekkäästi kuin lapsetkin. Ei, ei, he eivät tehneet pahaa, päinvastoin, he tekivät hänet niin onnellisiksi hyväilyillään. Ja Mathieu katseli tuota kaunista taulua ilolla ja ihmettelyllä.
Suuria herätyksiä tapahtui Vångassa ja sen lähiseuduillakin. Saarnaajia kutsuttiin sinne, kokouksia pidettiin useampia viikossa, kansaa tulvasi joukottain kaikilta tahoilta, niin, joutuivatpa lapsetkin mukaan tähän hengelliseen liikkeeseen.
Olipa jo viidettä vuotta kulunut siitä kuin Matti oli nähnyt tuttuja kasvoja, hän oli sillä aikaa paljon muuttunut ja samassa määrässä oli Kantalan lapsetkin muuttuneet, mutta oli siinä kuitenkin vielä jotakin tuttavan tapaista, joka mieleen toi monta himmeää entis-ajan muistoa.
Vartijat olivat panneet levolle käytäviin, jotka kulkivat pitkin kellarien syrjiä, ja nukkuneet. Lapsetkin olivat väsyneet itkuihinsa ja vaikenivat. Ei kuulunut muuta kuin vaivattujen rintojen hengitys ja sieltä täältä rukouksen hyminää.
Joko rupeavat lapsetkin elämöimään! Eikö meillä ollut ihan tarpeeksi naiskysymyksessä? MAIJU. Jussi! Malta sinä JUSSI. Teuvo, tule. pois! Muuten joudumme ojasta allikkoon, naiskysymyksestä Helsingissä laps'kysymykseen täällä. MAIJU. Minä en ole mikään lapsi, kuuletko sinä JUSSI. Tule, tule Aivanko todella ? ELISABETH. Ei, mutta Jussi! Mihinkä nyt? JUSSI. Peseytymään, mamma.
Ja kun meille melkein joka asemalla laulettiin ja tuotiin kukkia ja radan varrella heilutettiin liinoja, matalimmistakin majoista lapsetkin hyvästiksi ja takaisintuloksi, niin oli meistä Suomen voima niin suuri, ja sen voitto niin varma.
Mutta hänen poikansa lapsetkin ovat laita-ihmisiä, ja Amandasta kerran tulee semmoinen isoäiti kuin vanha kylätuomarin leskikin on". Lents ei sanonut mitään, ja koko matkalla kaupunkiin hän oli ääneti. Mutta sitte kun vaunut olivat tiessään, ja Lents ystävineen istui tuolla viinilasinsa vieressä, hän kävi iloiseksi ja puheliaaksi ja sanoi tuntuvan kuin rupeisi hän vasta oikeen uudestaan elämään.
Kaikki itkivät, lapsetkin. "Et sinä san lähteä meiltä pois ikänä", sanoi isäntä ja pistäysi eno Kasperin eteen. "
Päivän Sana
Muut Etsivät