Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Ihmisten rukkiukkoa kohtaan tuntema kammokin haihtui haihtumistaan ja häntä ennen ympäröinyt salamyhäisyys muuttui myötätuntoisuudeksi, sillä nyt tiedettiinkin hänen olevan "hyvän ukon, joka on mahtanut saada paljo kovia kokea", lausui Lampelan kunnioitettu isäntä.
Emäntä kantoi lintukonttinsa suoraan pappilaan, heitti sen väentupaan ja meni kirkkoherran kamariin. Kirkkoherra oli istumassa keinutuolissa, jossa hän veteli savuja pitkävartisesta piipustaan. Kun emäntä oli hyvänpäivän toivottanut, sanoi kirkkoherra: "Kah Lampelan nuori emäntähän se onkin!" samassa nousi hän ylös ja meni vierastansa tervehtimään, kehoittaen istumaan.
Miehet näyttivät menevän hämilleen. Kahden viikon kuluttua olemme matkalla Puolaan, sanoivat he. Ei tässä nyt ole itkuun aikaa! huudahti Lampelan vaimo; joka oli heitä kaikkia rohkeampi ja kiukkuisempi. Jos eivät taiat auta, niin auttaa kai käsivoima. Pian takaisin venheeseen; meillä on vielä tunti puoliyöhön.
Sormulan herra ja nimismies siirtyivät ruumista lähempää tarkastelemaan ja edellinen tiesi mustan veren nousemisen kulkkuhalvauksen tuntomerkiksi. Viimein saapuivat Lampelan ja Tiistilän isännät ynnä joitakuita muitakin kyläläisiä. Sitten pidettiin varsinainen poliisitutkinto ja kaikki asiaan kuuluvat piirsivät joko nimensä tahi puumerkkinsä nimismiehen kirjoittaman pöytäkirjan alle.
Poika se oli ja huusi tähän maailmaan tullessaan niin ettei mointa oltu ennen kuultu. Sussun kanssa häntä vastaan ottamaan tulleet kylän eukot pelkäsivätkin kuopan katon mokoman porun tähden sisään putoavan. Lampelan Liisa sanoikin sen vuoksi, asetellessaan hevoislänkiä pojan kaulaan: "kylläpäs sillä on ääntä ja keuhkoja, vaikka ei tuo kovin kummalta muutoin näytä".
Leikkuusta päästyä käytti sitten itse Lampelan isäntä palvelijoitansa pappilassa ja pitipä heille vielä kuuliaisetkin. Koko Korpikylän väki kokoontui niihin tanssimaan ja oikein sälöt piuskahtelivat Lampelan ison pirtin lattiapalkeista, kun nuoret niillä tanhuelivat.
"Saattaa tulla, saattaa tulla," myönsi maalarin Maija, "mutta parempi olisi ollut, jos olisi soittaa ehditty, silloin se ehkä olisi papiksikin päässyt, niinkuin minun isäni ukkovaari on ollut ennen Punnus-kuninkaan sotia käydessä, jonka seikan tekin lienette kuulleet?" "Kyllä sen aina saa sinulta kuulla," mutisi Lampelan Liisa, mutta Maija ei ollut hänen puhettaan huomaavinansakaan.
Sitä peittää metsä, jossa paraasta päästä kasvaa räkämäntyjä, ja niiden välistä Keidaslammin kirkas vesi kimaltelee kesäisen päivän laskeutuessa. Lammin rannalla sijaitsee iso ja ikirikas Lampelan talo, jonka viljavat, savimultaiset pellot ulottuvat järveen saakka.
"Nyt äitinsäkin kuoltua, emännöi Loviisa yksin Sormulassa, mutta kyllä siinä talous yhä vain on korjaantumaan päin", sanoi Lampelan Matti. Vielä samana iltana lähti Jeriko isänsä kanssa Sormulaan tuliaiskäynnille. Kylällä katselivat ihmiset pitkään uljasta, Kaikusen rinnalla kävelevää, herraa.
Kyyditsijä ihmetteli itsekseen, mitä varten herra noin kauan tarkasteli kylää, johon hän kuitenkin oli menossa, mutta ei uskaltanut kiirehtiä niin suurta herraa, joka ajoi parilla, vaikka oli aivan yksikseen. "Kuka sen tietää, millainen mahtipukari se on", arveli mies. Vihdoinkin lähdettiin eteenpäin ja heti oltiin Lampelan kohdalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät