Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Ja ken kaikkein ensiksi hedelmiä korjaa, hän muistakoon, että urhoolliset nostoväen miehet eikä suinkaan vähimmässä määrin heidän järjestäjänsä ovat kylväneet sen kylvön, jonka satoa hän nyt korjaa.» Hän selaili papereitaan ja jatkoi sitte: »Lakit pois, urhoolliset schrandenilaiset, hiljaa, nostoväen miehet, pyydän, olkaa hyvät ja nouskaa, herrat, ken siellä takana ei ota lakkia päästään, hänet heitetään pellolle minulla on kaikkein korkein, armollinen käskykirje teille luettavana.
Jopa olikin tointuminen: metsän reunalta läheni Pohjanmiesten joukko, suksilla lentäen valkoisen lumi-hangen yli. Heidän sompansa välkkyivät, kuin virran laineet päivän-paisteessa. Niinkuin väkevä virta he lähenivät Kurkea. Heidän etupäässä hiihti kaksi miestä, joitten punaset lakit kohosivat muiden yli. Se oli vanha Viljakka Pouttu ja Pohjanpiltti.
Ja lakit, jotka tähän asti olivat pysyneet jokaisen päällikön päässä luultavasti siitä syystä, ettei kukaan tahtonut ensiksi paljastaa päätään, nostettiin nyt kaikki kerrassaan kuninkaallisen kirjeen kunniaksi.
Samoin myös Katrin maanmainio kauneus, vaikka peitetty päähineen alle samallaisia tätä nykyä vielä pidetään Flanderissa sai niin nuorten kuin vanhainkin niskat kumartumaan ja lakit päästä lentämään.
Konttinsa jätti hän kaipauksella kotiinsa. Tuovilan kujansuun kentälle, tien vierellä, jota Riston oli mentävä kylään, oli kokounut joukko kylän ja muidenkin lähikyläin nuorisoa leikkimään, kuten tapa oli pyhäpäivinä. Kun Risto lähestyi joukkoa, niin ottivat miehet lakit päästänsä kumarrellen ja naiset niijaisivat syvästi; kukaan ei tuntenut Ristoa nyt, vaikka hän muuten oli hyvin tuttu kylässä.
Etäämpänä olevia ei tiennyt oleviksi muusta kuin heidän palavista piipuistaan tai hehkuvista sikarin tulista. Muutamista, joiden ohitse Antti kulki, tuoksahti märkä sarka ja kastuneen sinisen vaatteen haju. Joitakuita loikoi penkeillä ja toisia oli kyyristynyt lämmittelemään kuuman savutorven juureen. Niiden joukossa oli Antti näkevinään koulu-toveriensa valkoiset lakit.
Kaikki nämät valkeat lakit, kaikki nämät iloiset laulut, kaikki tuntui minusta niin hurmaavan hauskalta, että minun oikein piti nipistää käsivarteeni, vakuuttuakseni, että se todeltakin olin minä, joka lensin seinästä seinään isoissa vaunuissani. Vihdoin pysähtyivät ajopelit hotellin eteen.
Näkyi nännit neitoselta, Pystyt rinnat piikaselta, Juoessa joesta vettä, Lakuttaissa lammikosta; Mie tuota ihoamahan, Ja kohta kyselemähän "Miksi juot joesta vettä, Lakit vettä lammikosta?" "Siksi juon joesta vettä, Lakin vettä lammikosta, Ei anna iso olutta, Ei emoni ensinkänä; Iso juotti aisanpäällä, Emoni avainperillä." Rikas kosija.
Renkimiehet makasivat puolinukuksissa pihanurmella päiväpaisteessa mahallaan, lakit olivat he panneet väärinpäin takaraivolle suojaksi auringonsäteiltä, ja kaikki raajansa olivat he ojentaneet niin mukavan veteliksi kuin mahdollista.
Siirtolaisista useimmat ottivat lakit päästänsä ja joku koetteli laulaa mukaan, pyrkipä joskus tavua edellekin, kun oli hänellä sanat kyllä hyvin tiedossa, vaikka ääni vaan ei riittänyt ja tahtoi katketa. Lopetettuaan laulunsa Friida pani silmänsä kiinni ja venytti kätensä ristiin polvien päälle, ja näytti rukoilevan. Sitten hän katsahti merkitsevästi siirtolaisiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät