Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Mutta nyt, kuin seisoin kannella ja näin laivan kiiruhtavan pois rannasta, tuntui minusta, kuin koditonna ja turvatonna ojentaisin matkaani ulos avaraan maailmaan. Matkani äkkiä näkyi olevan ilman tarkoituksetta, eroni Elinasta loppumaton, ja luulin jättäneeni hänet vihollisten voimain valtaan . Niin kauvan kuin voin nähdä laivasiltaa, Elina seisoi siinä yhä. Kaikki muut menivät, vaan hän jäi.
Kuin he olivat lähellä laivasiltaa, sanoi Knut vastaukseksi sanattomaan kysymykseen: »Ei suinkaan se koskaan tapahdu.» Pietari katsoi alas; hänellä ei ollut ainoatakaan lohdutuksen sanaa. Ennenkuin he erosivat, kysyi hän Knutilta, tulisiko hän hänen häihinsä, jotka vietettäisiin aivan kohta. Knut pudisti päätään. »Minä en voi tavata häntä», hän sanoi. Kornelia riensi suoraan huoneeseensa.
Koska saari oli jokseenkin kaukana laivareitistä, eikä kannattanut omaa laivasiltaa rakentaa, oli pääsy sinne hankala, eikä kesävieraitten tehnyt mieli muuttaa sinne. Sitä suurempi paratiisi se oli professori Hemmerin mielestä, joka sai koko kesän hallita saarta vallan omavaltaisesti.
Miehet tarkastivat ja tutkivat kaikellaisia köysiä, naaraimia ja touvia, joita aiottiin käyttää nyt talvikalastuksessa sekä viedä vasta puoliksi varustettuihin venheihin, jotka olivat rivissä pitkin laivasiltaa. Pari poikaa, kuusi- ja seitsentoistavuotias seurasi innokkaasti työn menoa.
Sillikuningas ei asunut Hammernäs'issä, siellä vallitsi nyt hänen sisarensa, joka oli leski, vaan Hammervigenissä uudessa talossa sinisine kattotiilineen ja kaksine isoine meripuotineen. Ne olivat rannalla kumpikin omassa päässään pitkää laivasiltaa.
Kohta ne on jo rannassa! käypi yhä isonevana huutona kautta koko kaupungin, ja ihmisiä pursuaa kuin muurahaisia pihoista ja porteista kaduille ja kaduilta kuohuvana koskena alas rantaan ja laivasiltaa kohti. Elä jätä, elä jätä! Odota! Voi, kun jättää!... Ja katkerata itkua, joka lapsen juostessa kurkussa pulpattaa, kun ei vanhempi sisar odota.
Se huhkaisi myötävirtaan, ohitse linnan, joka seisoi synkkänä ja totisena hämärtäen taivasta vasten. Kaupunki näkyi epäselvästi kuutamossa, sieltä täältä tuikki tulia ikkunoista, jotka punaisina tiploina kuvastuivat veteen. Kesti vähän aikaa, ennenkuin laiva ehti kääntää kupeensa laivasiltaa pitkin.
Ja vaari alkoi uudestaan: Siihen aikaan koska minä Siperiasta Suomeen kävelin Mutta ylimmällä kannella rupesivat toiset taas torviin puhaltamaan, ja vaarin ääni hukkui kuulumattomiin. Jo lähestyi liputettu laiva, viehkeää valssinsäveltä kaijuttaen, veneh'ojalaisten pientä laivasiltaa. Mutta ei vaari voinut näitä maita tuntea, sillä nämä olivat hänen aikoinansa vielä asumattomia korpia olleet.
Päivän Sana
Muut Etsivät