United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaksi laihaa kättä tarttui toisiinsa rakkaasti kuin lempivä hämähäkkipari. Tiedätkö, että meillä pappilassa on tänään ylhäisiä vieraita! Ylhäisiä vieraita?... Mitä veli puhuukaan! huudahti nimismies kummastuneesti, ja syystä kylläkin, sillä Taalainmaassa on puute »ylhäisestä väestä», joskin siellä on yllin kyllin ylpeähenkisiä ihmisiä. Ei enempää eikä vähempää kuin muuan kreivitär, veliseni.
Hän astui niin vakaana ja miettiväisenä eikä näyttänyt kenestäkään juuri mitään huolivan ... astui vaan, että tomu tuprusi, ja heilutteli keppiänsä niin varomattomasti, että vantteran herran housun lahetta sivumennessään pyyhkäsi. "Aj, förlåt!" sanoi laiha herra ja kohteliaasti kumarsi. "Ingenting, ingenting att förlåta!..." puhkuili lihava herra ja katseli tarkasti miettiväistä laihaa herraa.
Minä puhuin sinusta; minä kaipasin sinua. Kiitos tulemastasi, veli". Veljeksi kutsuttu tirkisteli pienillä silmillänsä sairasta. Näissä silmissä asui ajatus, mutta mikä, sitäpä ei voinut sairas niistä lukea; ja jos hän olisi voinut nähdä, mitä veljen mielessä liikkui, niin ei hän olisi hänelle oikaissut laihaa vapisevaa kättänsä puristettavaksi. Konradiksi kutsuttu puristi tätä kättä.
Mutta Pietarilaiset pitävät kuitenkin suurena onnena, että saavat täällä havupuiden siimeksessä nauttia maaelämän raittiutta. Siksipä ovatkin Pietarin lähimmät ympäristöt täynnä heidän huviloitansa. Ja maa, joka on luonnostaan perin laihaa, on hedelmä- ynnä lehtipuita istuttamalla muutamin paikoin muutettu oikein yrttitarhan muotoiseksi.
Ja ihmeellistä on miten monta pitkää, vahvaa, laihaa Juhl'ia kovilla, säännöllisillä kasvoilla ja vaaleilla hiuksilla sekä heille vastakohtaisia solakoita, kauniita, vaaleatukkaisia naisia sitten sai nähdä seudun muuten niin tummien ja lyhytkasvuisten asukkaitten seassa.
Kaksi siipirakennusta ojensihe katua kohti, piirittäen jonkinlaista kunniapihaa, joka oli huonosti maalatulla, vihreällä rautaristikko aidalla erotettu kadusta. Kuin vaunut rappautuneesta portista vierivät siistimättömään pihaan, syöksyi kaksi laihaa, punaista arokoiraa haukkuen vastaan.
Ylhäällä maantiellä seisoi mies mustassa nutussa, joka höllästi verhosi hänen laihaa ruumistaan. Hän nojautui keppiään vasten ja katsoi jännitettynä laivaan. Kuin ystävät menivät hänen sivutseen, tervehtivät he hitaasti.
Tuossa toimessa puuhaa puoliväliin toistakymmentä henkeä, joiden jäähileissä olevat kangistuneet vaatteet kahahtelevat niin omituisesti heidän vähänkin liikkuessaan. Pari laihaa hevosluuskaa seista kytröttää riisuttuina niinimatoista jäälle pystytetyn suojuksen takana.
"Mutta, Maria, mistä tämä tuleekaan? minä olen hyvin kaivannut sinua ja ikävöinnyt sinua. Olitko aivan unohuttanut minun?" "Enpä tietänyt, että olit sairas, täti Toora", vastasin minä ja suutelin totisella katumuksella hänen hienoa, laihaa kätöstänsä; "miks'ei Paavo ole sanonut, että olit sairas?"
Tässä ihmettelemisessä, karttavaisuudessa on kuitenkin aina, samoinkuin ohuessa ruokamullassa metsäniityllä, kourallinen turhuutta se oli tämä, joka irroitti nuo kauniit kukkaset, joiden juuret eivät ulettuneet syvemmä; mutta sen alla alkoi aukko punahiekka, se maanlaatu, joka aina tulee näkyviin, silloinkuin tuota laihaa kenttää kynnetään kateus, tuo vanha ruotsalainen kateus, joka tekee, ettei kreiviä eikä paroneja kärsitä, ainoastaan senvuoksi, ettei itse ole sattunut tulla siksi.