United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Myöskin Risto kuunteli tarkkuudella saarnaa, läksi sitten kirkosta kotiin, mutta Leenaa ei hän kotimatkalla havainnut, vaikka kyllä silmillänsä häntä haki. Tuorstaina tuli kartanon kasakka Lahvartin taloon ja antoi Ristolle käskyn seuraavana päivänä saapua kartanon oikeuteen. Kuten kylmä vesi olisi juossut selkää myöten, vaikutti tämä käsky Ristoon, ja hänen päässään pyöri ajatuksia sadottain.
Lahvartin Risto työskenteli uutterasti suojiensa siivoilemista ja sisustamista; mutta Wellin talossa oli kaikki samalla kannalla, millä se jo isän ja isänisän aikoina oli ollut. Pirtin vieressä, jota myöskin riihenä käytettiin, oli sielläkin, tavallisuuden mukaan, toinen suoja eli kamari, mutta se oli siinä kunnossa, että sitä paremmin sopi sianläätiksi kuin ihmisasunnoksi sanoa.
"Jumala varjelkoon meitä kaikkia semmoisesta onnettomuudesta," vastasi Leena, "kelle sinä sitte tahtoisit antaa minut vaimoksi, armas isä?" "Kelle, kelle! oh oh mutta ei Lahvartin Ristolle," huokasi metsänvartija. "Mikä hänessä sitten on vikana?" kysyi tytär. "Mikä vikana? mikä mikä!" "
"Jumala olkoon kanssasi, armas Leena, ehkä joudumme joskus toistekin sattumalta yhteen." Leena läksi kiirein askelein edelleen ja vilkaisi kaukaa vielä kerran taaksensa, mutta Risto arveli sydämessään: "Jumalan avulla pitää Leenasta tulevan Lahvartin emäntä."
"Se on kyllä tosi, mutta Lahvartin väki vihaa meitä." "Sitä minä en ensinkään usko. He ottivat minut erittäin ystävällisesti vastaan, näyttivät minulle talon kaikkine katuineen, kapineineen, syöttivät minua kunnollisesti, ja suoraan sanon sen: en ole eläessäni missään niin suloisia hetkiä viettänyt ihmisten seurassa, kuin tänään Lahvartissa ja he ovat nyt vapaita Virolaisia."
"Minä olen teidän tietämättänne jo kihloihin mennyt, minä olen kihlattu morsian sinun kädessäsi, äiti, on nyt minun onneni ja onnettomuuteni olen lapsuudesta saakka rakastanut Lahvartin Ristoa, ja tänään olen ajattelemattanikaan hänen morsiameksensa kihlautunut; suurimpana huolenamme on nyt taivuttaa teidät tuumaamme." "Noh Jumala auttakoon! Tule nyt suuri Jumala avuksi! Sinä olet sekapäinen."
Kun Leena hänet huomasi, meni hän häntä vastaan ja sanoi: "Armas äitini, isä istuu tuvassa aivan vihoissaan; Lahvartin Risto on häntä tänään metsässä pahoin suututtanut; hän uhkaa nyt huomenna kaivata Riston päälle kartanossa, mutta siitä ei synny hyvää. Rakas äitini, koeta vähän viihdyttää isä. Kovasti panisin pahaksi, jos tämä nuori mies ilman syytä pieksemisellä häväistäisiin.
Isäni jätti velkoja jälkeensä; lainaa minulle kolme tuhatta ruplaa, ja Lahvartin talo on tulevana keväänä minun omani."
Noh, niinhän on rikasten laita aina, ja isäni on kyllä rikas mies." Lahvartin Risto oli nyt rahalla lunastanut itsensä, tahtonsa ja majansa orjuudesta ja vallanalaisuudesta vapaaksi; nyt vasta saattoi hän ilolla ruveta työhön; mitä hän nyt teki, teki hän itselleen.
"Sitä en vielä jaksa tehdä," sanoi Risto, "mutta jos Jumala sallii minun pysyä terveenä, tahdon talon ostaa niin pian kuin voin". Risto läksi kotiin; välikirja oli kyllä kova, mutta Jumalan avulla aikoi hän kuitenkin koettaa onneansa. Jättäkäämme hänet nyt rahankeräämisen toimeen ja luokaamme silmämme hetkeksi toisaallepäin. Kuuden virstan päässä eteläänpäin Lahvartin talosta oli Wellin talo.