United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rouva katsahti miestään erinomaisen onnellisen näköisenä ja kysyi: "Etkö kiellä minua? Niin istu siihen piaanon viereen ja kuuntele kun soitan jotakin erinomaisen kaunista." Sitten huomasi hän Elsan seisovan keskellä laattiaa. "Katsoppas Elsa, ett'ei lapset herää ja pudota itseään." Elsa kiiruhti lastenkamariin ja rouva alkoi lauluja soittamaan ja laulamaan. NELJ
Nuoret naiset, joiden ympärille herrat kokoutuivat keskelle laattiaa tai johonkin sivuhuoneesen, mistä vain löysivät paraat tuolit venyäksensä, kuiskailivat toisilleen: "Miten kurjan ikävää on, kun nuoret rouvat eivät koskaan osaa puhua muusta kuin taloudesta ja lapsenvaatteista." Ensi aikoina oli Marian luona useinkin käynyt hänen entisiä ystäviänsä.
Vaan Mari oli hiljaisesti ilmoittanut mielipiteensä, ettei hän puolestansa hyväksynyt noita Severin kilpa-ajo tuumia. Silloin oli Severin, tapansa mukaan, siepannut Marin syliinsä ja tanssinut hänen kanssaan pitkin laattiaa. Mutta hän oli kuitenkin, huolimata Marin mielipiteistä, mennyt ajamaan. Se ei ollut vielä pilvi, mutta se uhkasi tulla ensimmäiseksi pilveksi heidän avioliittonsa taivaalla.
"Hän näytti kovin huonolta." "Ei voinut parempaa odottaakaan: minua kummastutti, että hän oli niinkin voimissaan." "Sen hän hullutuksistaan sai." Guttorm loi silmänsä hetkeksi laattiaa kohden. "Hän onkin vielä varsin nuori." "Siinä ei ole hyvää juurta: ei milloinkaan voi häneen täysin luottaa."
"Pysykää paikoillanne, minä vaadin sen! Tapahtukoon mitä tahansa, Jacques Berthelin ei ole tehnyt mitään, josta hänen tarvitsisi hävetä vanhain ystäviensä ja kumppaniensa edessä. Te olette nähneet alun; pysykää alallanne ja katselkaa loppua". Puhuessaan astui hän keskelle huoneen laattiaa.
Nyt näimme, että seisoimme entisen Limingan ruustinnan edessä, joka vieläkin vahakynttilä kädessä vakaisesti meihin katsoen keskellä laattiaa seisoi. Samassa tulivat ruustinnan tyttäretkin siihen. Antakaa anteeksi, kunnian-arvoinen ruustinna, vaikka vähän tulistuin, kun pimeyden tähden en tiennyt, mistä sisälle päästä, sanoi isäni.
Minä kolkutin hiljaa ovea ja sisältä kysyttiin: Kuka siellä kolkuttaa? Helmikankaan poika, vastasin minä. Silloin aukeni ovi, ja minä astuin sisälle. Sinä tulit nyt jutuilleni, niinkö? kysyi Amalia, seisoen keskellä laattiaa. Niin tulin. Istu! Hän osotti sormellansa lavitsaa pöydän edessä. Minä istuin kohta.
Vieressä oli pikari kaadettuna; toinen oli joutunut pöydän alle ja kolmannen sirpaleita näkyi yhdessä ruutisarven jäännöksien kanssa. Tirkistelevin katsein pysähtyi Erkki keskelle laattiaa kuultelemaan. Ovi sisähuoneesen oli suljettu. Uskaltaisiko hän avata sen? Olihan siellä se hirmuinen salaisuus, jota hän kuitenkin toivoi selväksi? Kova väristys kävi hänen ruumiinsa lävitse.
Leski pyysi minun jäädä luoksensa, sillä hän pelkäsi omain maamiestensä ryöstämistä. Hän lupasi minulle yllä-pitää ja apua jalkojani varten. Polvillani ryömin minä siellä ympäri, hakkasin puita, muurasin piisin ja paikkasin ikkunoita, ovea ja laattiaa. Jumalan armosta ja akan avulla tulivat jalkani kuitenkin terveiksi muutamain viikkojen kuluttua.
"Se lienee kuitenkin välttämätöntä." "Hm, katsos millaisia kengänkoron jälkiä pitkä Antti jätti keskelle salin laattiaa, vaikka levitin mattoja heidän kuljettavakseen, mutta kas, tietysti täytyi hänen ottaa askelia sivulle. Mutta olkoon! Muutoin, äiti, kaikki on upeaa ja hyvää." "Niin, aika kaunista," virkkoi äiti katsellen tutkivasti ympäri huonetta.