Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
CLAUDIO. Kaunis on Arnon laakso, kaunis Italia, mutta raskaasti painaa sitä kovan onnen käsi. Tässä ylpeä ruhtinas vastoin ylpeätä ruhtinasta riehuu, alammaisen veri vuotaa heidän kujeitensa tähden ja talonpojan maja riistetään.
Maisema laajeni edessämme useita penikulmia avaralle. Aurinko kohosi ylemmä taivaalle; aamuiset hopeasäteet muuttuivat kultavirroiksi; taivaanranta, pitkin mataloita kunnaita, oli sokaisevan kirkas, koko laakso oli ikäänkuin tulipalon hohteen valaisema. Hetkisen vaiti oltua kääntyi Lazare setä minuun. "Hyvä Jumala, nyt se alkaa!" ajattelin minä ja painoin pääni alas.
Pitäkää nyt varanne, lotisimme me, jotka olimme kokeneempia: tuolla näkyy yksinäinen laakso, sinne ei ole varmaankaan vielä kukaan löytänyt, kääntäkää sinne, pian, pian! Mutta juuri kun piti tehdä ratkaiseva ja hyvin harkittu käänne, töytäsi meihin jostakin syrjästä taas vieras vesiväylä ja muutti suuntamme omansa mukaan. Selvää oli ettei ollut enää ajattelemistakaan päästä erille.
Ettei ole mahdollista ajatella vuorta ilman laaksoa ei suinkaan sisällä sitä että joku vuori laaksoineen silti olisi jossakin paikassa olemassa, mutta kyllä sen että vuori ja laakso sekä olevina että olemattomina ovat toisistaan erottamattomat.
Alhaalla lepäsi laakso, joka etelässä rajoitti temppelivuorta, hiljaisena ja hämärässä; kun katsoi sinne, tunsi heikkoa pyörrytystä, joka ikäänkuin liiteli ylöspäin tuosta salaperäisestä syvyydestä. Nojautuneena yhteen pylvääseen seisoi eräs nuori mies ja katseli laakson ja temppelivuoren ylitse kaupunkiin, jonka tasaiset, valkeat katot jyrkästi kuvastivat rajaviivojaan selkeässä kesäilmassa.
Heidän jalkojensa juuressa makaa laakso syvimmässä unessa ja he istuvat tuolla ylhäällä herras-istuimella, lukien pahaa elukoille ja ihmisille, joiden luona ovat vieraissa käyneet. Vähän erikseen toisista makaa Aslak Braaten. Toiseen käteen nojaa hän päätänsä, toisella repii hän kukkaset kanervista ja heittää ne tuulen valtaan.
Ryntäys uljas, Palkk' ihanin! Niin sotajoukko Käy kotihin. FAUST. Pois jäänsä virta ja lampi loi, Kevähän sulo-silmän vilkkuessa, Jo laakso toivoa vihannoi. Talv'ukko, voimansa riutuessa, Vain tunturin rotkoon piillä voi.
Toteutuu vanha sääntö hänen suhteensa: mitä korkeampi kukkula, sen syvempi laakso. Mitä korkeammalle hän ennen oli kohonnut esteettiseen, humaaniseen ja niin sanoaksemme ateenalaiseen kultuuriin päin, sen syvemmälle hän syöksyy nyt eetilliseen, spiritualistiseen, galilealaiseen.
Tääll' on laakso, lehto hellä, Jossa varpunenkin saa
Pääsköön sointuin ikimaahan, taivaan sineen kohoomaan. Kaikki kiskokaa! Hei, se heilahtaa! Riemua se tuokoon lauhaa, ensi ääni soikoon *rauhaa*. Laakso tää on ahdas, pieni, usvat kolkot painostaa. Pois jos johtaa voisin tieni, minne mieli kaihoaa! Kunnaat kukkii lounaan mailla, ikikevään siellä nään: Saisin liitää linnun lailla yli vuorten etelään!
Päivän Sana
Muut Etsivät