Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
"Kysymys on ensin, laulatteko unisono." "Mitä? unissanne? Niinkö te sanoitte?" tiuskasi koskenkara. "Luulisinpa..." "
Sillä olivatpa ulkonaiset vaiheet mitkä tahansa, aina on sama kysymys ihmisten ratkaistavana: ihmisen suhde itseensä ja elämäänsä. Siitä el pääse suurilla sanoilla, ei melulla eikä väkivallalla; niillä voidaan vain vaikeuttaa sitä. Ihminen voi tehdä itsensä kuuroksi, mutta kuurous on sekin kohtalokasta hiljaisuutta. Hiljaisuudessa täytyy ihmisen tehdä tiliä itsensä kanssa.
"On vaan yksi kysymys, rakas Ma'am, jonka tahtoisin tehdä", sanoi Mrs. Micawber. "Ilman-ala on, luulen minä, hyvä". "Mitä paras mailmassa!" lausui tätini. "Juuri niin", vastasi Mrs. Micawber. "Nyt tulee kysymykseni. Ovatko sen maan olot semmoiset, että Mr. Micawber'in lahjaisen miehen olisi mahdollinen nousta ylöspäin yhteiskunnallisella vaa'alla?
KAMREERI. Hän sanoi, että minä muka olen kovasti tohvelin alla, ja että sinä oikeastaan olet herra talossamme. ROUVA. Mutta mistä tuo mies sen tietää? KAMREERI (erikseen): Mistäkö hän sen tietää? Sepä kysymys! (
Se on hyvä, että luet sellaisia kirjoja. SELMA. Minä tulin siksi ajatelleeksi, voiko nykyaikana enää sellainen uskollinen rakkaus olla mahdollista R. SILAN. Se kysymys vaatii lavean vastauksen... Mutta sen voin sinulle sanoa, ja se onkin hyvä, että tuli siitä puhe. Nuoren tytön, erittäinkin köyhän tulee nykyjään olla erittäin varovainen.
"Todellako?" sanoi Peter. "Minusta ei ole lystiä katsella sellaista. Muutamista ei mikään ole niin lystiä kuin katsella, kuinka neekerit potkivat, mutta minä en voi sietää sitä. Se panee voimaan pahoin. Ei se ole pelkurimaisuutta", vakuutti Peter nopeasti, sillä hän pelkäsi että vieras saisi huonon käsityksen hänen rohkeudestaan. "Jos on kysymys ampumisesta ja taisteluista, niin kyllä minä olen mukana. Voin lyödä vetoa, että olen tappanut yhtä monta neekeriä kuin kuka tahansa meikäläisistä. Mutta piiskaamista ja hirttämistä en voi sietää. Se riippuu tietysti siitä, miten on kasvatettu.
Neljäkymmentä ruplaa kuussa, vastasi vartia kummastuneena. Ettekö haluaisi ansaita lisäksi viisikymmentä ruplaa kuussa? kuului vangin seuraava kysymys. Hm, mitenkä niin? mutisi vartia hämillään. Kulettamalla vain silloin tällöin pieniä kirjelappuja minun ja veljeni välillä. Kiusaus oli tietysti vartialle liian suuri ja sopimus tehtiin siinä tuokiossa.
Ja koska ei riitä, että se vain asustaa ihmisruumiissa kuten perämies laivassaan, yksistään liikuttaen sen jäseniä, on välttämätöntä, että se on lähemmin liittynyt siihen, jotta sillä voisi olla sellaisia tunteita ja haluja kuin meillä on ja että se niin muodostaisi todellisen ihmisen. Muuten olen laveammin puhunut sielusta, koska tämä kysymys on tärkeimpiä.
Josko hän on hajamielinen? Sepä kysymys! Kerrankin hän pisti palavan sikarrin housuntaskuunsa eikä huomattu mitään ennenkuin hän valitti kuumuutta ja käry tuntui nenässämme. Vähän ylpeä hän kyllä on nimestään ja sitten hänellä on se omituisuus että hän aina ajattelee ääneen, mutta hauska ukko hän sentään on. Niin niin, saapas nähdä muistaako hän vielä minua, vanha Stobe. Neiti Forslund
Päivän Sana
Muut Etsivät