United States or Paraguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo omans' olis papiksi, niin voisi Es'-isäin synnist' itsellensä saada Hän päästökirjan. Tahdotko, niin puhun Ma Stålarmille että miekan sulle Ja paikan hankkii hän. Sä yhtä hyvin Näyt miekkaa voivan käytellä kuin kynää. Sep' oivaa pilaa! Miekkaa minä! Pelkään Ett' toveriin ma harhass' isken. Voiko Noin katkeroittaa lempi lemmen? Onko Ohdake kukka, valkoinenko korppi? Mi tarkoitukses?
Vaan hänkään ei voinut aina silmillään seurata miehensä kynää, joka erittäinkin toisinaan olisi ollut hyvinkin tarpeellista, tämä kun kovin rajusti rupesi toisia herroja kirjoituksessaan opettamaan, pannen koko tuttavakunnan yhteen mylläkköön, josta tämä herra itse sai kärsiä enimmän, kun näet ei ollut suosiossa kenenkään, ja itse ei ketään suosinut.
Tuo keskustelu jätti syvät jäljet mieleeni; vaan olin kahdella päällä ilmoittaisinko kuka olin vai poistuisinko tuntemattomana ja outona. Lopulta tein päätökseni, pyysin paperia ja kynää sekä kirjoitin nämät sanat "Teidänkin, vanhat ystäväni, on tänään parempi olla kuin siihen aikaan, ja jos kärsinkin, niin on se sovintona siitä mitä olen rikkonut."
"Elähän sentään jaloin hyppää Jumalan viljaan. Olen ollut yli kymmenen vuotta ottamatta kynää käteeni, eipä siis kumma jos ne nyt tulisivatkin hieman hiilikoukulla tehdyn näköisiä. Vaan katsohan, kun minä haen nutunkaavani, joissa näkyy vielä sen aikuisia kirjotuksiani, niin saat nähdä että niissä kirjaimissa ei ole teon vikoja."
NARRI. Bonos dies, herra Topias; sillä niinkuin vanha pragilainen erakko, joka ei koskaan ollut nähnyt mustetta ja kynää, sangen älykkäästi sanoi kuningas Gorbodukin veljentyttärelle: "Se mikä on, se on," niin minäkin, koska olen herra pastori, olen herra pastori, sillä mitä on se muuta kuin se ja mitä on on muuta kuin on. HERRA TOPIAS. Puhutelkaa häntä, herra pastori. NARRI. Hoi!
Pelkäämättä lain ankaraa rangaistusta toimitettiin joka päivä joku karannut onneton salaisesti rajan yli Canadaan, autettiin, milloin voitiin, neekeriparkoja oikeudessa, puhuttiin ja kynää käytettiin heidän puolestaan.
Nehljudof ei istunut, vaan katseli ylhäältä tuohon kapeaan, kaljuun pääkalloon, tuohon paksu- ja sinisuoniseen käteen, joka nopeasti liikutteli kynää, ja ihmetteli mitä varten tuo ihminen, joka näyttää niin väliäpitämättömältä kaikesta, nyt tekee semmoisella hartaudella sitä mitä tekee? Mitä varten?...
Mozart on hyvin lystikäs, huoleton veitikka, melkein minun näköiseni, kuitenkin vähän vakaampi, kun johtajankapulaa kädessään pitää taikka kynää. Onnellinen hän on niinkuin lapsi ja parasta hän myös tahtoo; hänen sielunsa uiskentelee suloisten sävelten meressä, jotka häntä ihastuttavat; mailma hymyilee hänelle, ja hänen sydämensä on hilpein ja iloisin koko maanpiirillä.
Mutta minusta oli niin mieltäkiinnittävää nähdä tuon pelätyn miekkasankarin käyttävän kynää, etten voinut pidättäytyä astumasta lähemmäs ja kurkistamasta hänen majesteettinsa olkapään yli, kuinka hän piirtää raapusti paperille suuria kömpelöitä kirjaimia.
Antti asetteli paperia pöydälle ja jo useampia kertoja sanoi itsekseen: mutta tuota. Paperi siinä käyristeli torvelle eikä ottanut pysyäksensä suorallaan. Kynän terä oli ruosteessa, ja kirjoitusmuste kuivettunut niin, ettei siitä kynä kastunut, ennen kuin kahvia vähän kaadettiin sekaan. Ensin piti kynää koetella johonkin virsikirjan lehteen, että rupeaako sillä tulemaan puustaveja.