Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Yllä mainittu preussiläinen ratsujoukon osasto oli tullut edeltäpäin hankkimaan asuntoa kahdelle everstille ja kuudelle muulle upseerille Preussin sotajoukosta. Miehistön tuli majoittua kylään. Pari tuntia sen jälkeen kuin ilmoitus oli tullut, saapuivat nuo vastentahtoiset ja kutsumattomat vieraat luoksemme. Rouva Walter ja kokki olivat pitäneet huolta siitä että huoneita ja ruokaa oli kylliksi.
Mutta tämä kultainen aika Rishkovalle loppui vuonna 1846. Silloin paloi koko kylä ja pappila poroksi. Jo vuonna 1843 määrää keisarillinen ukaasi, että kaikki länsi-Siperiaan tuomitut luteerilaiset ovat koottavat Rishkovan kylään. Niinpä alettiin koota sinne lättiläisiä, virolaisia, saksalaisia viimeksi mainittuja varsinkin siirtoloista Samaran ja Saratoffin kuvernementeissa sekä suomalaisia.
Pojat kuuntelivat tai toisin sanoen istuivat jonkun aikaa, mutta jos sattuivat lähtemään käymään tallissa hevosten luona, niin siltä tieltä veivät jalat kylään. Pojat eivät mitenkään olisi jaksaneet kekripäivänä kuunnella lukemista. Ei olisi ollut iltapäivälläkään lupa käydä edes naapurissakaan, mutta siitä huolimatta he menivät.
Kolme neljä vuotta sen jälkeen kuin olin tavannut Anna Martinownan, muutin kesäksi Muurinaan, pieneen kylään lähellä Pietaria. Keskisäätyiset Pietarilaiset tuntevat hyvin tämän kesäpaikan. Metsästäminen Muurinan tienoilla kävi siihen aikaan jotenkin hyvin päinsä ja minä samoelin pyssy olalla melkein päivät umpeen.
Viime mainitusta kylästä läksin 37 virstaa pitkälle taipaleelle astumaan Muujärven kylään päin. Mies ja nainen ratsashevoisella olivat ensimältä matkakumppalini mutta jättivät pian.
Tämä kaikki näytti niin juhlallisen kolkolta, että väkisinkin johtui mieleen, kuinka ihmisen elämä on lyhyt ja vähäpätöinen. Suomalaisten haudan jätimme myös hyvästi, ajatellen mihinkähän on meille tuonlainen lepopaikka suotu? Vähän ajan kuluttua jatkoimme marssiamme eteenpäin. Puolipäivä-levolle saavuimme Telisch'in kylään, jossa myös oli ennen mainittu meikäläisten valloittama vahva linnoitus.
Asunnossa tässä ryöstetyssä Varpusta mä köyhempänä istun, Iloisempana kun onnessani Ylevää mä tuota nään ja miestäin, Kylästä jos terveenä he tullee, Jonne vihollista seurasivat." Sanat viimeiset kun vanhus kuuli, Nous hän kun ois kauvan levännynnä, Hänen silmässään olj synkkä huoli. Pyydettynä jäämään, ehkä turhaan, Pois hän lähti astumahan tietä Kylään väkirikkahasen vievää.
Se huuto leveni kylästä kylään, kaupungista kaupunkiin, se kaikui vuorella, kaikui laaksossa, se kuului korvenki loukerohon ja salon hiljaisuuteen.
Kun he olivat siellä kahden kesken istuneet pari tuntia, tulivat he ulos ja eno Kasperin otsalta olivat kadonneet synkät pilvet, jotka uudestansa alkoivat siihen kokoutua ja synkistää hänen tulevaisuuttansa. Iikka puki päällensä ja lähti kylään, kenellekään virkkamatta, mihinkä hän meni; eno Kasperi jäi taloon.
Toinen vaimo jo lisäsi: Sitä Antti-Kristuksen tuloahan ne ennustavat... Ei siitä langasta siunausta tähän kylään vuoda. Hän haukkasi sokeria, puhalsi kahviin ja lisäsi kuin itsekseen: Milloin hän sitte itse ilmestynee. Kohta alkoi kuulua outoa melua. Väki tarkkasi. Kohta nousi suuri pölypilvi, joka lähestyi uhkaavana, ja melu koveni. Alussa ei väki käsittänyt mikä on tulossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät