Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
«Hän oli vietelty, sen sanoitte oikein«, sanoi ylioppilas. «Katri tunnusti olevansa syypää hänenkin onnettomuuteensa, tunnusti kehoittaneensa Kyöstiä tuota tekemään. Kun Turku paloi, oli Katri seisonut linnan edessä ja viittauksillaan kehoittanut Kyöstiä itsemurhaan«. «Elääkö Katri vielä?« kysyi kolkosti Klaus. «Ei. Hän kuoli pahat tekonsa tunnustettuaan.
Kun portaita nousin, kuului melu taas entistä kovemmin ja selvemmin. Vielä kerran pysähdyin kuuntelemaan: Juoskaa pojat linnaan! Lyö, lyö, Kyöstiä! Ei käynyt! Varo, varo Tolari! Linna on meidän! Kopit turrattu! Sitten väsäysi melu ja vasta kun astuin huoneeseen katkesi se kokonaan kuulumasta. Asuntomme oli eräässä kaupungin syrjäisessä laidassa olevassa talossa.
Klaus silmäili katua pitkin. Annalla oli oikein; Kyöstiä vietiin. «
Heitä suututti kuitenkin se häpeä, että heidät oli voittanut parraton poika, joka lisäksi oli heidän vankinsa, ja muutamat töyttäsivät tempaamaan Kyöstiä alas penkiltä jolle hän oli hypännyt. Mutta vanhan Niilon pojanpoika näytti, että hän oli Suomalainen ja että hän oli perinyt isänsä ja isänisänsä mielialan.
Hän oli juuri ollut laskea kätensä salin lattialle, kun joku voimallisesti tarttui hänen jalkoihinsa ja veti hänet silmänräpäyksessä takasin. Haamu, joka oli seurannut Kyöstiä, mutta josta Kyösti ei tiennyt, teki tuon. Ja nyt seisoi haamu Kyöstin vieressä. Kummallinen näky, kun leimaukset valaisivat näitä molempia! «Pelkää, vapise!« olivat ensimäiset sanat, jotka Kyösti kuuli.
Mutta kuinka osata ilmaista noin perinpohjin tärkeä asia omaisilleen. Minä mietin siinä tunnin, mietin toisenki, miten puheen alottaisin. "Mikäs Kyöstiä vaivaa? On niin totinen kuin pottu vellissä", sanoi vihdoin Mari. "Minä olen ajatellut ... niin minä olen tuota ... aikonut..." "Naimaan!" huudahti Mari veitikkamaisesti.
Pois nyt riensivät veljeksetkin, läksivät juoksemaan kohden kotoansa, huutain Kyöstiä seuraansa. Mutta Kyösti ei kuullut heidän käskyänsä, vaan pihalla raivosi hän lakkaamatta, kirkkui, ärhenteli, ja kamoittava oli hänen muotonsa. Mutta veljekset kiitivät jo kujan kuivalla, savuavalla tiellä; ja koska he ehtivät pienelle sillalle peltojen välissä, kuulivat he jäljessään Kyöstin äänen. He seisahtuivat, katsoen taakseen, ja näkivät hurjan miehen, seiväs olalla, heitä lähestyvän juosten, mölisten ja heilutellen kättänsä ilmassa; ja pian seisoi heidän edessään hirmuinen Kyösti. Hän hikoili, puuskutti ja uhosta ja vimmasta tuijottelivat ristiin hänen harreat silmänsä. Et ymmärtänyt hänen sekamelskaista puhettansa, jossa usein kuului korkea ja kestävä huuto: »älämölöö, ai älämölöö!» Veljekset rukoilivat häntä käymään heidän kanssansa Impivaaraan eikä lähtemään takaisin tuonne susien kitaan, mutta hän seisoi yhä vaan paikallansa, jupisten itsekseen ja tuijoitellen.
«Ettekö, neiti Anna, osaa aavistaa, mitä varten hän täällä on?« kysyi Klaus, joka kummastellen oli kuullut naisesta puutarhan aidan takana. «En enemmän kuin tekään. Nyt kääntyvät he Linnan kadulle... Jumala auttakoon häntä!« «Neiti Anna surkuttelee Kyöstiä; ette olisi suonut hänen kiini tulevan?« »Jos hän on syyllinen, niin kärsiköön töittensä mukaan, vaikka se minun sydämeeni kipeästi pistää.
Tekisimme Kyöstille väärin, ellemme sanoisi tässä, että hän ei itsestään olisi kolmatta kertaa seurannut Kärmälän kutsumusta, ellei Katri olisi häntä siihen kehoittanut. Katri tarvitsi Kyöstiä ja teki kaikki mitä voi, yllyttääkseen hänessä toimeen kaikki ne pahat henget, jotka jo Kyöstissä olivat saaneet suuren vallan. He antausivat nyt kulkusalle.
Ei kumpikaan tuntenut Kyöstiä vaaleaverisenä jääkärinä, joka katseli heitä niin tarkasti, ennenkuin hän puoliääneen huusi heille: "Olkaa rauhassa, hyvä isäntä, ja sinäkin, Katri. Kyllä me pian ajamme ryssät kylästä ja koko pitäjästäkin". "Mitä sinä olet tehnyt, poika, taikka oletko sinä todellakin Kyösti?" huusi Antti Kettunen ja juoksi portailta alas. "Vie sinua peijakas!
Päivän Sana
Muut Etsivät