Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Juuri sen vuoksi minä en kauemmin tahdo olla täällä. Helmer. Ja voitko myös tehdä minulle selvää siitä, millä tavoin minä olen menettänyt sinun rakkautesi? Nora. Niin, sen voin kyllä. Se oli tänä iltana, kun se kumma ei tullut; sillä silloin huomasin minä ettei sinussa ole sitä miestä, jota olin mielessäni kuvaillut. Helmer. Selitä se tarkemmin; minä en ymmärrä sinua. Nora.
Rautio säpsähti; mitä tahansa hän oli odottanutkin häneltä vastaukseksi kosintaansa, niin ei hän koskaan ollut kuvaillut, että hän kohtelisi tällä tavoin; hän tuijotti melkein säikähtyneenä häneen ja kysyi soinnuttomasti: Miten on minun tämä käsitettävä? Ah, sehän on niin naurettavaa! huudahti hän ja pyyhki kyyneleet silmistään.
Jos minun tyttäreni olisi sillä tavoin elänyt, niin kadulle olisin ajanut!» oli Jäntin emäntä sanonut ja kuvaillut, miten oli väärin Viion lesken huolehtia sellaisesta tyttärestä ja auttaa. »Sillä tavoin niitä huonoja ihmisiä syntyy ja lisääntyy, kun niitä suojellaan ja autetaan. Kärsikööt, niittäkööt mitä ovat kylväneet, syökööt mitä ovat vetäneet!»
SKULE KUNINGAS. Minä en kysy, onko se synti; minä kysyn onko se mahdollista! JATGEIR. En tiedä. SKULE KUNINGAS. Onko sinulla koskaan ollut toinen runoilija ystävänä, ja onko hän koskaan kuvaillut sinulle suurta, ihanaa runoelmaa, jonka hän aikoi sepittää? JATGEIR. On herra. SKULE KUNINGAS. Etkö sinä toivonut voivasi tappaa häntä ottaaksesi hänen mietteensä ja sepittääksesi runoelman itse?
Hän selittäisi Jorin tehneen väärin, itse onnettomuutensa luoneen onnensa sijaan, tienneen että kukaan muu ei häntä niin rakasta... He olisivat olleet niin onnellisia. Tätä onnea kuvaillen nyt ajatuksissaan Jorille, jota oli satoja kertoja kuvaillut itselleen, tuli hän kotia ja huomasi itsensä vasta sisällä. »Eikö Tuira ole tullutkaan?» »Ei ole vielä näkynyt», vastasi äiti.
Hän oli kuvaillut Tuiran tuloa kymmenillä eri tavoilla, pienimpiä yksityisseikkoja myöten, ja aina itsensä reippaana ja iloisena vastaanottamassa Tuiran astuessa huoneeseen.
Niin, olenhan häntä viisi vuotta saanut ainoastaan kirjeessä ihailla. Kyllä minä sentään muistan jokseenkin. Silmät siniset, tukka vaalea, kiharainen, nenä tuommoinen, tuommoinen juuri tuommoinen. Suokaa anteeksi! Istukaa, minä tulen kohta! Sellaiseksi en häntä kuvaillut. Tuoko olisi pikku Impeni?
Nydia punastui lievästi. »Koska», hän alkoi kylmästi, »olen aina kuvaillut mielessäni teidät erinäköisiksi ja on aina mieluista kuulla, ettei ole erehtynyt.» »Ja mihinkä olet Glaukusta verrannut?» Ione kysyi lempeästi. »Soittoon», Nydia vastasi maahan katsellen. »Olet oikeassa», Ione ajatteli itsekseen. »Ja mihinkä vertaat Ionea?»
Nyt muisti Ingrid koko seikan ja yritti pukeumaan, jotta hän pääsisi heti vastaamasta. Mutta Synnöve istuutui sängyn laidalle, pyysi toista jäämään paikallensa ja uudisti kysymyksensä. "Paranemaan päin hän jo on," vastasi Ingrid, "kohta palajan luoksesi." "Ingrid rakas, älä mitään minulta salaa; et voi asiata niin onnettomaksi kertoa, ett'en olisi sitä mielessäni vielä onnettomammaksi kuvaillut."
Vihdoin hän toki puhkesi puhumaan, lausuen: "No kukapa saattaisi kieltää tuommoista pyyntöä, josta ihmisen elämän onni riippuu! Jos poika, josta puhuit, on semmoinen, joksi häntä olet kuvaillut, olet vapaa menemään, vaikka tietysti paljon sinua kaipaan. Kun asuntoasi rakennat, saat metsästäni ottaa hirsiä, ja ehkä saatan sinulle joksikin päivää antaa nurkkamiehiäkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät