Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Minä kuuntelin vanhusta melkein hengittämättä. Minä ymmärsin, mitä hän tarkoitti, ja minä tiedän nyt, että hän on onnistuva. Hän ei katsonut maailmaa matalalta katsantokannalta; hän avasi minunkin silmäni, ja viisaasti paljasti hän minun vikojani. «Sinun mielestäsi, Johannes«, puhui Marthany kerran, «on rakkaus suurin kaikista voimista maailmassa. Se on totta.
Oli aika, jolloin se ei ollut väärin, että rakastin häntä; hän oli aivan toisenlainen kuin kaikki muut niin uskollinen ja jalo ja niin urhoollinen." Minä kuuntelin, sillä välin kuin hän jatkoi puhettansa hänestä; viimein hän katseli totisesti minua ja sanoi matalalla, pelokkaalla äänellä, "minun täytyy luottaa sinuun."
Minä kuuntelin ääneti Shvabrinin puhetta ja olin tyytyväinen yhteen: Maria Ivanovnan nimeä konna ei maininnut, lieneekö sitten hänen itserakkauttansa polttanut ajatus hänestä, joka oli hänet inholla hylännyt tai oliko hänen sydämmessään kipinäkään samaa tunnetta, mikä saattoi minutkin olemaan vaiti. Oli kuinka hyvänsä, Belogorin linnanpäällikön tytärtä ei mainittu komitean istunnossa.
Tuskin on puolitoista tuntia kulunut siitä, kuin laskin pääni vuorta vastaan ja kuuntelin. Silloin kuulin yhä vielä tykkien jyskinää. Jöns Barrus. Jumala suokoon kaikki parhaaksi! Siellä ovat nuo meidän nuorukaisetkin kuoleman nielussa! Tuo Bartholduskin, jota pidin niin rakkaana kuin olisi hän ollut oma poikani, on siellä. Anna. Bartholdus! Jöns Barrus. Mitä poika? Tunnetko hänen? Anna.
Minä kuuntelin luennoita ei, minä en kuunnellut niitä, waikka olin kuuntelewinani, sillä minä en kuullut, en ymmärtänyt mitään, waikka professorit kokiwat panna parastansa. Sydämessäni oli waan yksi tunne, yksi ajatus ja tarkoitusperä Agneta; hän se oli, joka sai sydämessäni niin suuren wallan, että kaikki muut jäiwät aiwan syrjään.
"Minä en voi varsin tyystin tietää," vastasi Betty, "eikö se ole tuo 'nyt' ja 'minulle'. Ennen kuuntelin noita kaikkia, niinkuin pastori olisi lukenut joitakin hyviä sanoja jostakin hyvästä, joka löytyi jossakin kaukana mailmassa, ja joka kerta aikojen kuluessa annettaisiin jollekin, en tietänyt oikein kenelle.
Kun kuuntelin näitä yksinkertaisia, eläviä sanoja, en minä kummastellut, että T:ri Luther usein toistaa niitä itselleen taikka oikeammin, niinkuin hän sanoo: "Jumalalle", vastamyrkkynä vihollisen tulisiin nuoliin.
Välistä, kun hän harava kädessä meni huoneiden taakse ja pellonpientarelle koko rupeamaksi luokoja ottamaan, silloin minulle tuli melkein ikävä, kun en saanut häntä nähdä, ja janoovalla korvalla kuuntelin minä, kuinka hän sieltä silloin tällöin antoi äänensä virren nuottiin helähtää.
Miltä sinusta se laulu kuului? kysyin minä ja käännyin taakseni. Mikä laulu? kysyi Liisa, niinkuin ei olisi kuullut mitään. Se, jota minä tässä lauloin, sanoin minä kummastellen. En minä häntä edes kuunnellutkaan, sanoi Liisa huolettomasti. Etkö kuunnellut? Sen verran minä sitä kuuntelin, että mitähän lienee renkutusta ollut.
Minä olin silloin vielä lapsi, mutta kuuntelin kuitenkin tarkkaavaisesti kaikkia yksityiskohtiakin, jotka syöpyivät syvälle nuoreen mieleeni, ja usein värisytti minua ajatellessa tuota kamalaa näytelmää.
Päivän Sana
Muut Etsivät